Rekolan kirkon diakoniapäivystyksessä oli ruuhkapäivä maaliskuun viimeisenä torstaina: tulijoita oli kymmenkunta, ja jono ylsi ulos asti. Ihmisten määrä yllätti vastaanottoa pitämään tulleen diakoniatyöntekijä Irma Liljeströmin.

— Epäilytti ja hirvitti, pystynkö lyhyessä ajassa paneutumaan niin monen asioihin. Kaksi tuntia kestävällä päivystysvastaanotolla käy keskimäärin neljä asiakasta, mutta aivan joka kerta ei vastaanotolle tule ketään.

Seurakunnan kolme diakoniatyöntekijää pitävät kukin yhden päivystysvastaanoton viikossa.

— Aivan akuutteihin asioihin on tietenkin käytävä käsiksi heti. Suuria ja monimutkaisia asioita varten varataan uusi aika, jotta voidaan keskustella rauhassa. Torstain ruuhkaa helpotti se, että tulijoissa oli myös yhteisellä asialla olleita pariskuntia.

Viime vuosien aikana diako-nian asiakkaiksi tulevien määrä on ollut vähenemään päin, mutta samanaikaisesti ovat ongelmat monimutkaistuneet. Moni tarvitsee diakoniatyöntekijää tueksi ja rinnalla kulkijaksi vaikean ajan yli.

— Tilanteesta riippuen jonkun kanssa tavataan viikoittain, toisen kanssa kuukausittain — keskimäärin viisi kertaa.

Pienet mahdollisuudet taloudelliseen apuun

Raha, tai siis sen puute, on tavallinen syy tulla diakoniapäivystykseen.

— Rekolan seurakunnalla on hyvin pienet mahdollisuudet antaa taloudellista apua. Hätätapauksessa voidaan ruokaa varten antaa osto-osoitus, jonka suuruus on kymmenen euroa yksinäiselle ihmiselle, kertoo Liljeström.

Joissakin tilanteissa diakoniatyöntekijä voi hakea asiakkaalleen avustusta Vantaan seurakuntien kriisirahastosta tai kirkon diakoniarahastosta.

— Sitä ennen selvitetään kuitenkin, että asiakas on käyttänyt kaikki mahdolliset ensisijaisen taloudellisen tuen väylät. Olemme viikoittain yhteydessä kaupungin sosiaalitoimeen. Yhdessä asiakkaan kanssa tarkistetaan, että hän varmasti saa kaikki ne tuet, joihin hänellä on oikeus.

Oikeasti köyhiä ihmisiä

Irma Liljeström on sitä mieltä, että Suomessa on liian paljon aivan oikeasti köyhiä ihmisiä.

— Taloudellisiin vaikeuksiin joutuneet ihmiset eivät ole laiskoja tai lusmuja. Moni putoaa kaikkien turvaverkkojen läpi. Olen nähnyt, että ihmisillä, joiden tulot juuri ja juuri ylittävät toimeentulominimin, eivät rahat riitä elämiseen.

Asiakkaat tuntevat aika hyvin Vantaalla toimivat halvat tai kokonaan ilmaiset ruokapalvelut. Silti lähes joka vastaanotolla on tarpeen jakaa niistä kertovaa monistetta.

Rekolan seurakunnan alueella voi kotiin vietäväksi asti saada arkipäivisin leipää ja usein myös muuta ruokaa kaupungin yhteispalvelupisteestä Tuulikontista ja kirkolla maanantaisin pidettävästä Alaovi auki aikuisille -saunaillasta. Myöskään Korson, Simonkylän ja Tikkurilan ilmaisjakelupisteet eivät ole mahdottoman matkan takana.

— Kirkon diakoniatyön tehtävänä on auttaa niitä, joita kukaan muu ei auta. Usein köyhyydenkin kestää, jos rinnalla on joku, joka ymmärtää ja tukee. Tarkoitus on, että me diakoniatyöntekijät voisimme olla myös heikkojen ääni yhteiskuntaan päin, kunhan vain ääni- ja energiavaramme riittäisivät siihen.

Koko vastoinkäymisten kirjo

Vaikka rahanpuute on tavallisin ja aivan todellinen syy tulla diakoniapäivystykseen, niin aika usein se on myös näennäinen syy.

— Sen takaa paljastuu usein muita ongelmia: perheväkivaltaa, ero, läheisen kuolema, oma tai lapsen sairaus tai onnettomuus, päihdeongelmia, läheisen itsemurha, työttömyys, häätö, monikulttuurisiin elämäntilanteisiin liittyvät kysymykset — elämän koko vastoinkäymisten kirjo, kertoo Liljeström.

Diakoniatyön olemukseen kuuluu, että työntekijä ja hänen asiakkaansa ovat tasa-arvoisia: molemmat ovat yhtä lailla Jumalan luomia ihmisiä, eikä toinen voi siis olla toista alempana tai ylempänä.

— Helposti ajatellaan, etteivät avuntarvitsijat yritä itse mitään. Mutta moni on yrittänyt niin pitkään, että omat voimavarat ovat loppuneet kokonaan. Lisäksi eri ihmisten elämäneväät ovat niin erilaisia, ettei ole oikein järkevää puhua itse aiheutetuista ongelmista. En usko, että kukaan haluaisi olla esimerkiksi juoppo.

Ongelmien lisäksi Irma Liljeström kertoo kuulevansa joskus myös onnistumisista. Joku on ollut raittiina yhden viikon tai kymmenen vuotta. Sähköposti- tai tekstiviesti voi kertoa myös työpaikan löytymisestä tai siitä, että perhe-asiat ovat mallillaan.