Nooan ajoista lähtien on maailmassa ollut Jumalan hulluja. He ovat niitä, jotka ovat kulkeneet vastavirtaan ja tehneet asioita toisin kuin muut. He ovat niitä, jotka ulkopuolisten paineesta huolimatta ovat noudattaneet kutsumustaan ja sisäistä näkyään. He ovat niitä, joille on naurettu ja joiden työtä on pilkattu. He ovat niitä, jotka ovat saaneet aikaan merkittäviä asioita.

Miten Jumalan hullut voivat tänään? Keitä he ovat? Onko heille tilaa? Kuullaanko heitä? Huomataanko, mitä heillä on asiaa?

Usein on niin, että kun katsomme ihmisiä tai asioita liian lyhyen ajallisen tai maantieteellisen etäisyyden päästä, kuva jää kapeaksi. Emme erota metsää puilta. Emme erota viisautta omituisuudesta emmekä todellista näkökykyä haihattelusta. Raamatun lehdillä kohtaamme näitä vastavirtaan kulkijoita lukuisia, Abrahamista Paavaliin, Nooasta Pietariin.

Viime viikon tekstit kertoivat Emmauksen tien kulkijoista. He eivät tunnistaneet Jeesusta, vaikka tämä kulki heidän vierellään ja keskusteli heidän kanssaan. Kuka kulkee vierellämme tänään? Tunnistammeko toisissamme Kristuksen? Kuulemmeko Jumalan puheen ihmisten rikkinäisyyden keskellä?

Pyhä Jumala. Auta meitä elämään rohkeasti. Auta meitä kuuntelemaan sinun johdatustasi silloinkin, kun se toteutuu yllättävällä tavalla eikä saa osakseen ihmisten kiitosta ja arvostusta.