Toissaviikolla käytiin ihmeellinen pallopeli seksuaalivähemmistöille suunnatun ruotsinkielisen sateenkaarimessun paikasta. Playoff-hengessä pelatun ottelun lopputulos ei taida vieläkään olla täysin selvillä. Alun perin ekumeeninen messu oli tarkoitus järjestää Helsingin tuomiokirkon kappelissa, mutta Helsingin Norra svenska församlingin päässä olevista teknisistä syistä messu siirrettiin Vantaan Pyhän Laurin kirkkoon. Kun sielläkään ei saanut messua pitää, päädyttiin takaisin Helsinkiin ja Diakonissalaitoksen kirkkoon. Toivottavasti messu on jo pidetty tähän mennessä.

Vantaalla sateenkaarimessusta olisi ottanut vastuun ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra, jolla taisi olla enemmän pääsiäismunia taskussaan kuin muilla. Hätä vähemmistön puolesta oli suuri, kun joukko kristittyjä oli vailla messuaan. Kirkkoherran omatoimisuudesta kimpaantuneena Vantaan ruotsinkielinen seurakuntaneuvosto ärähti ja halusi näyttää kaapin paikan, ihan julkisesti vielä. Pisteet sinne — ja työpaikkakonsultti.

Ihmettelen moista pelisilmää ja sitä, ettei kukaan sano suoraan, että emme hyväksy messuanne. Nyt syyksi otettiin tekniset asiat ja valtakamppailu. Viesti on kuitenkin valitettavan selvä: sateenkaaren tuolla puolen ei näy ainakaan Vantaa. Olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja pallottelulle, kun Porvoon piispa on näyttänyt sateenkaarimessulle vihreää valoa. Toivottavasti pelaajat saivat omat pelinsä päätökseen ja onnittelevat toisiaan saamastaan huomiosta. Seuraavaksi on aika keskittyä ihmiseen ja hänen tarpeeseensa päästä hänelle tärkeään messuun.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ruotsinkieliset kristityt eivät tällä kertaa päässeet omaan messuun Vantaalle, mutta ilouutinen ei silti ole kaukana. Ruotsinkielinen messu järjestetään joka sunnuntai klo 10 Pyhän Laurin kirkossa. Luulen, että seurakuntaneuvoston jäsenille on ihan sama kuka messuun tulee. Ei sinne kuitenkaan jonoa ole.