Pääsiäismunaa pidetään uuden elämän vertauskuvana. Kananmunia on perinteisesti maalattu ja värjätty, ja herkkusuut ovat saaneet syödäkseen suklaamunia. Lisäksi koristemunia on valmistettu eri materiaaleista kuten puusta tai kivestä.

Raimo Hynysellä on kivimunakokoelma, jossa on lähes kahdeksankymmentä erilaista mineraalimunaa. Kokoelma on kerätty pääosin Etelä-Amerikasta ja Afrikasta, mutta mukana on munia kaikkialta maailmasta. Kokoelma perustuu Hynysen edesmenneen vaimon keräilyharrastukseen.

Meksikolainen krysokollamuna

Raimo Hynynen pitelee kädessään kananmunan kokoista, hopeanhohtoista munaa, joka on yllättävän painava. Meksikolainen muna on hiottu hematiitista.

— Olimme perheen kanssa muinaisten atsteekkien pyramideilla Teotihuacánissa. Sillä aikaa kun minä kiipesin tyttäriemme kanssa jyrkkäportaisilla Auringon ja Kuun pyramideilla, löysi vaimo erikoisia kivimunia paikallisista kaupoista, Hynynen muistelee.

— Suurin osa kivimunista on Etelä-Amerikasta: Brasiliasta, Argentiinasta, Chilestä, Meksikosta ja Kolumbiasta, kertoo Hynynen, joka on asunut kansainvälisen työnsä vuoksi kuusitoista vuotta ulkomailla ja matkustanut myös ympäri maailmaa.

Etelä-Amerikan lisäksi kivimunia on löytynyt Etelä-Afrikasta, Australiasta ja Japanista saakka.

Laajan kokoelman erikoisimmilta näyttävät munat, joissa on useita eri kivilajeja, ovat peräisin Meksikosta. Tällainen on punaruskeapohjainen krysokollamuna, jossa on täplinä vihreää malakiittia ja turkoosia atsuriittia.

Kivien aarreaitta Brasilia

Kivimunakokoelma on näytteillä Astialiisa-liikkeessä Helsingissä. Sitä ennen kivimunat määritti geologi, mineralogian dosentti Seppo Lahti. Hän tunnisti munien mineraalit ja tarkensi samalla niiden suomenkieliset nimitykset.

Hynysen mukaan Brasiliassa, missä hän asui neljä vuotta, on mineraalien ja kivien harrastelijalle varsinainen aarreaitta.

— Brasiliassa on suuri kiinnostus kiviin, mineraaleihin ja jalokiviin. Eteläamerikkalaiset käyttävät ylipäänsä myös enemmän koruja.

— Merkittävä, mineraalirikas alue Brasiliassa on Minas Gerais, jonka keskus on Belo Horizonte. Kivet liittyvät usein kaivannaisteollisuuteen. Sen sivutuotteena saadaan puolijalokiviä, joita voidaan hyödyntää koruteollisuudessa, Hynynen kertoo.

Tiikerinsilmä ja leopardijaspis

Raimo Hynysen kivimunakokoelmasta löytyy niin ametistista, meripihkasta, jaspiksesta kuin serpentiinistä valmistettuja munia. Kaikki munat ovat erilaisia.

On pilkullista, raidallista ja täplikästä. On eteläafrikkalaista tiikerinsilmää ja meksikolaista leopardijaspista. Värit vaihtelevat ruusunpunaisesta siniviolettiin ja turkoosista syvänvihreään. Pienimmät muutaman sentin munat ovat kuin linnunmunia.

— Vaimoni aloitti kivimunien keräämisen 1976, kun asuimme Brasiliassa, ja jatkoimme harrastusta 1990-luvun puoliväliin saakka. Halusimme hankkia laadukkaita kivimunia, joten ostimme niitä yleensä paikallisista koruliikkeistä, Hynynen kertoo.

— Lähtökohtana oli aina esteettisyys, se että kiven ulkonäkö kiehtoi jollakin tavalla. Pyrimme myös hankkimaan kivimunia eri maista, mutta ei niitä kuitenkaan joka paikassa ollut saatavilla.

Vaikeasti hiottava spektroliitti

Läheskään kaikista hienoista kivistä ei saa hiottua pyöreää munaa, sillä mineraalin täytyy olla rakenteeltaan sopivaa ja riittävän kovaa tähän tarkoitukseen. Pehmeällä kivellä ei myöskään ole samanlaista kiiltoa kuin kovemmalla kivellä.

— Suomalainen spektroliittimuna on lahjaksi saatu harvinaisuus, Hynynen kertoo.

— Tilaustyönä teetetyn munan valmistamiseen ei kuulemma meinattu löytää tekijää ollenkaan, sillä haurasta spektroliittia on vaikea hioa pyöreän munan muotoon. Ehkä siihen työhön ei siksi ole myöskään kehitetty sopivia välineitä, arvelee Hynynen.

Raimo Hynysen kivimunakokoelma on esillä 20.4. saakka Astialiisa-liikkeessä Helsingissä, Runeberginkatu 59.