Katsoin eilen kotini ikkunasta ulos ja huomasin ilokseni kukkapenkissä krookuksen alkuja. Niiden ympärillä on vielä lunta, mutta se hupenee päivä päivältä kevätauringon lämmittäessä. Tuo näky sykähdyttää mieltäni joka kevät.

Kuolema ja elämä tuntuvat päinvastaisilta asioilta. Pienen lapsen syntymä maailmaan on ihmeellinen hetki. Joskus kuitenkin elämän alku saattaa olla hyvin hauras ja epävarma, elämän liekkiä täytyy lääketieteen voimin pitää yllä. Vanhenevan ihmisen kuolema on väistämätön asia. Joskus ihminen tahtoisi jo päästä pois, mutta kärsimys ja sairaus vain pitävät häntä otteessaan. Emme ymmärrä Luojan tarkoitusta näissä elämän kohtaloissa.

Kuolema tuntuu joissakin tilanteissa helpotukselta, joskus se on pelottava vieras, joka tulee äkkiarvaamatta. Yllättäessään se pysähdyttää ja järkyttää mieltämme. Emme antaisi pois häntä, joka on meille niin rakas ja tärkeä.

Jeesuksen läheiset olivat järkyttyneitä ja murheellisia ystävänsä teloituksen jälkeen. He tahtoivat päästä tekemään edes viimeisen palveluksen, voidella Jeesuksen ruumiin. Heitä odotti kuitenkin käsittämätön näky: Jeesuksen ruumis oli kadonnut ja sen tilalla seisoi kaksi enkeliä. Elämä oli sittenkin voittanut, ihme oli tapahtunut, Jeesus oli noussut kuolleista. Pääsiäisaamun aurinko oli noussut valaisemaan ja lämmittämään Jeesukselle rakkaiden ihmisten elämää.

Saakoon pääsiäisen värit ja keväisen auringon lämpö muistuttaa meitä ihanasta uutisesta: Jeesus ei ole enää kuollut, vaan hän elää!

Ensi sunnuntai on pääsiäispäivä. Se aihe on Kristus on ylösnoussut! Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 118:15–24, Hoos. 6:1–3, 1. Kor. 15:1–11 ja Luuk. 24:1–12.