Jos virsien ajattelee olevan vain urkujen jylyä ja seurakunnan laahaavaa veisuuta, kannattaa käydä päivittämässä asenteensa Vantaan kanttoreiden ja kirkkokuorojen Varrella virren –illassa. Sovituksista vastaavien kanttoreiden ja satapäisen kuorolaisjoukon käsittelyssä virrestä voi tulla vaikka klezmeriä, jazzvalssia, afroa, jenkkaa tai heviä.

— Mikä tahansa virsi taipuu uudeksi, kunhan vaan tehdään, naurahtaa Korson seurakunnan kanttori Ursula Hynninen, jolta idea virsien sovittamisesta eri musiikkityyleihin on lähtöisin.

— Mietimme, mikä tyyli mihinkin virteen sopisi ja jaoimme sovitustyöt kanttoreiden kesken. Yksi seitsensäkeistöinen virsi on tehty niin, että sen aikana käydään läpi länsimaisen taidemusiikin tyylisuuntia aikajärjestyksessä.

Mukana on yhteensä 11 virttä. Suurin osa niistä on useimmille tuttuja, esimerkiksi Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää, Päivä vain ja hetki kerrallansa, Kiitos nyt Herran ja Tiellä ken vaeltaa. Urkujen lisäksi säestyssoittimina käytetään muun muassa viulua, klarinettia, haitaria ja erilaisia lyömäsoittimia. Harjoituksissa Hakunilan kirkon saarnastuolin reunakin osoittautui oivaksi lyömäsoittimeksi.

Virsi-illan juontavat merkittävät suomalaiset virsirunoilijat Jacobus Finno, Hemminki Maskulainen ja Hilja Haahti. Tai oikeasti teologi, itsekin virsirunoilija Pekka Kivekäs, Vantaankosken kanttori Kari Jerkku ja Rekolan kanttori Sirkku-Liisa Niemi.

— Idea näytelmällisistä juonnoista oli Ursulan, joka keksi sen selaillessaan opiskeluaikaisia muistiinpanojaan. Ilta etenee niin, että ensin kuullaan virsi ja sitten roolihenkilöt kommentoivat kuulemaansa ja kertovat virsien historiasta, kertoo tilaisuuden käsikirjoituksen tehnyt Pekka Kivekäs.

Kivekäs aikoo mennä 1500-luvulla eläneen Jacobus Finnon nahkoihin pukeutumalla munkinkaapuun. Maskun kirkkoherralla Hemmingillä puolestaan on komea barokkipuku ja Hilja Haahdella tietysti nuttura.

Jacobus Finno ja Hemminki Maskulainen ovat suomalaisen virsikirjan kantaisiä. Finno toimitti ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan, joka ilmestyi vuonna 1583. Kirjaan sisältyi 101 virttä. Hemminki Maskulaisen käsialaa on seuraava eli vuoden 1605 virsikirja. Siinä oli jo 242 virttä.

— Joistakin Jacobus Finnon virsistä huomaa, että hän taisi olla vähän esivallan nuoleskelija. Hänhän sai käskyn virsikirjan tekemiseen kuninkaalta. Ruotsi-Suomi kävi tuolloin 25-vuotista sotaa Venäjää vastaan, ja joissakin virsissä näkyy selvä sotamyönteisyys, Kivekäs kertoo.

— Hemminki puolestaan oli kokenut tuon sodan, neljä ruttoepidemiaa, nuijasodan ja vielä 1600-luvun alun nälänhädän. Niinpä hän ottaa kantaa sorrettujen puolesta aika hurjin sanakääntein. Kukaan ei uskaltaisi nyt laittaa sellaista tekstiä virsikirjaan.

Harva tulee ensimmäisenä etsineeksi virsikirjasta politiikkaa, mutta Kivekkään mukaan ei ole mikään ihme, että poliittinen tilanne on vaikuttanut myös virsien valintaan ja niiden sanoihin.

— Esimerkiksi vuoden 1938 virsikirjasta löytyy paljonkin politiikkaa. On virsiä, joiden terävöitetyt viholliskuvat paljastavat, kuinka 30-luvulla pelättiin Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen. Mukana on myös yksi vahvasti antisemitistinen virsi.

Hilja Haahti on Pekka Kivekkään mukaan virsi-illan juontojen salainen jekku. Jotakin hän suostuu jo etukäteen jekusta paljastamaan.

— 1920-luvulla yritettiin tehdä lisävihkoa silloiseen virsikirjaan. Vihkossa oli muun muassa 12 Hilja Haahden tekstiä ja lisäksi joitakin hänen tekemiään käännöksiä. Mukana olleista Haahti oli ylivoimaisesti paras kirjoittaja. Kun vuoden 1938 virsikirjaa tehtiin, vihko oli tärkeä lähde, mutta Haahdelta kelpuutettiin mukaan vain yksi virsi, Tule kanssani, Herra Jeesus, joka virsi-illassakin kuullaan.

— Voi kysyä, miksi vain yksi virsi kelpasi. Siksikö, että tekijä oli nainen? Kivekäs pohtii.

Ajat ovat muuttuneet. Nykyisessä virsikirjassa, jonka 20-vuotisjuhlavuotta parhaillaan vietetään, jo kymmenesosa virsistä on naisten kirjoittamia. Kivekäs on laskenut, että jos huomioidaan vain 1900-luvun Suomessa syntyneet virret, naiset ovat tehneet enemmän tekstejä kuin miehet. Ahkerin virsirunoilija naisista on ollut Anna-Maija Raittila, ja myös Anna-Mari Kaskinen on tehnyt useita virsiä.

Naisrunoilijoiden näkyvä panos onkin Pekka Kivekkään mukaan yksi nykyisen virsikirjan leimallisia piirteitä.

— Naispappeudesta kinataan vieläkin, mutta naiset ovat kirjoittaneet paljon hienoja virsiä, eikä siitä kukaan mutise.

Ursula Hynninen miettii, onko epäkorrektia sanoa, että nykyinen virsikirja tuntuu jo joiltakin osin vanhentuneelta. Hän kaipaisi siihen raikastusta.

Kivekäs arvioi, että nykyinen virsikirja oli kompromissi ja sellaisena jo syntyessään hieman ajastaan jäljessä. Ruotsin samaan aikaan uusittu virsikirja on hänen mielestään sekä teksteiltään raikkaampi että musiikillisesti avarampi. Siinä on myös virsiä, joita epäilijäksi tai etsijäksi itsensä kokeva voi rehellisin mielin laulaa.

Sekä Hynninen että Kivekäs epäilevät, että idea yhteisestä virsikirjasta on aikansa elänyt.

— Nykyinen arvomaailma on niin pirstaloitunut, että yhteisen virsikirjan kokoaminen alkaa olla mahdotonta, Hynninen pohtii.

Kivekäs lisää, että virsikirja ei ole aikoihin enää ollut koko kansan virsikirja. Ei tämä nykyinen, eivätkä kaksi edellistäkään. Silti virsillä voisi olla tehtävää nykymaailmassa. Kivekäs toivoo, että ne saisivat ihmiset oivaltamaan, ettei kristittynä eläminen ole viihtymistä hurskaiden seurassa vaan lähimmäisten kohtaamista arkipäivässä.

Lähimmäisten asialla on ainakin yksi Kivekkään lempivirsistä, Anna-Maija Raittilan sanoittama Autuaita kaikki. Löytää Hynninenkin nykyisestä virsikirjasta koskettavia virsiä. Yksi sellainen on Oi Herra, jos mä matkamies maan.

— Tosin joudun työssäni soittamaan ja laulamaan sitä niin paljon, että siihen on kehittynyt kuori, enkä liikutu enää. Mutta kun kuulin isäni Jorma Hynnisen, urkuri Kalevi Kiviniemen ja harpistisisareni Lauran esittävän virren Aurinko vaipuu mailleen, en voinut muuta kuin itkeä, hän kertoo.

Hynnisen mukaan hyvässä virressä pitää olla jotakin, joka liittyy omaan elämään.

— Virsiin kannattaa tutustua senkin takia, että niissä on paljon koeteltua, hoitavaa, lohdullista ja terapeuttista, hän tähdentää.

— Jotkut virret ovat niin hienoja sen takia, että niitä on veisattu niin kauan, että kaikki turha on kulunut pois ja vain olennainen jäänyt, Kivekäs lisää.

Varrella virren — aikamatka virsikirjaan su 15.4. klo 18 Hakunilan kirkossa. Vapaa pääsy.