Ei mikään helppo yhdistelmä

"Pääsiäisellä on syviä merkityksiä, mutta minä koen sen enemmän perhejuttuna. Tuntuu, että arki menee töissä ja lasten harrastuksissa ja viikonloputkin menevät usein töissä.

Työskentelemme molemmat, vaimoni ja minä, hektisellä mainosalalla ja välillä on hyvä päästä siitä irti. Pääsiäisenä ollaan perheen parissa, vähän niin kuin joulunpyhinä, keskitytään yhdessäoloon. Näiden asioiden äärelle on harvoin tilaisuus seisahtaa.

Pääsiäisen tunnelman tuo se, kun näkee, minkälaisen riemun se saa aikaan lapsille. Itsekin innostuu, kun näkee lasten innon. Tyttäreni on ollut innokas virpoja. Tämä kuva on otettu meillä kotona. Tyttäreni on varmaan itse tehnyt nuo virpomavitsat päiväkodissa tai koulussa.

Yleensä pääsiäisenä olemme maalla Ruotsinpyhtäällä. Ennen meillä oli siellä vain pieni torppa, mutta lasten kasvettua hankimme isomman. Laitoimme kuntoon sitä koko syksyn. Pakenemme kaupungista pois maalle rauhoittumaan. Meillä käy siellä usein paljon vieraita, mutta pääsiäisenä olemme tiiviisti vain perheen kesken. Teemme siellä lapsille suklaamunareitin ulos. He saavat etsiä munia kartan kanssa pitkin pihaa.

Innokkaana puutarhurina voin sanoa, että pääsiäinen on kasvun aikaa. Silloin esikasvatetaan kukkia ja kylvetään siemeniä. On aika havainnoida luonnon heräämistä. Lasten rekvisiitta symboloi pääsiäistä, varsinkin ne värit, jotka tulvahtavat joka paikasta.

Näen pääsiäisen visuaalisena juhlana. Mieleen tulee heti ortodoksiset jumalanpalvelukset. Pääsiäisenä saa pukeutua väreihin, pitkän pimeän jälkeen on valoa.

Pääsiäisen väri on minulle vihreä juuri siksi, että luonnon herääminen on minulle niin valtavan merkittävä asia. Pääsee rapsuttamaan pihaa ja nurmikko tulee esiin.

Pääsiäinen on tietynasteista hiljentymistä. Itseään täytyy kyllä aina muistuttaa siitä, miksi pääsiäistä vietetään. Kerron myös lapsille, miksi sitä vietetään. Mutta se ei ole mikään helppo yhdistelmä — ristiinnaulitseminen ja ylösnouseminen. Joulun kertomus on helpompi selittää. Kuolema on helpompi käsittää kuin ylösnousemus. Pääsiäinen on enemmän ilon ja riemun juhlaa, mutta myös omaa vakavoitumista ja hiljentymistä."

Ilkka Kärkkäinen

• graafinen suunnittelija, art director mainostoimisto Dynamossa

• 47-vuotias

• asuu Helsingin keskustassa

• perheessä aviovaimo sekä 11-vuotias tytär ja 7-vuotias poika

• harrastus
puutarhanhoito

• ollut tekemässä mm. Helsingin seurakuntayhtymän Armo-kampanjaa

• tekee suklaa-munareitin kartalle ja maastoon

Tsiljoonien puolesta

"Krusifiksini on ostettu neljä vuotta sitten Helsingistä pienestä kultasepänliikkeestä. Kummit halusivat ostaa minulle ristin, kun pääsin ripille. Ristejä oli monenlaisia, mutta minä halusin nimenomaan krusifiksin, sellaista kun ei usein näe.

En halunnut valkokultaista tai hopeista ristiä, vaan keltakultaisen, se on rippiristin materiaali. Silloin kun pääsin ripille, oli muodissa hopeinen Kalevala Korun risti, mutta minä en halunnut samanlaista kuin muilla.

Usko on aika lähellä minua, krusifiksikin roikkuu lähellä sydäntäni. Minun mielestäni ristiä ei pidä kantaa, ellei se merkitse kantajalleen jotain. Krusifiksi symboloi Jeesuksen uhrautumista paremmin kuin tavallinen risti.

Pitkäperjantai ja pääsiäinen elävät kulttuurissamme edelleen, vaikka tapahtumista on niin pitkä aika. Ihmiset pääsevät vieläkin suremaan kauan sitten kuollutta Jumalan Poikaa.

Krusifiksi ei ole kaulassani aina, tykkään vaihdella koruja. Mutta silloin kun sain sen, oli se varmaan puoli vuotta koko ajan kaulassani, en riisunut sitä edes suihkuun mennessä. Laitan kaulaani aina kultasydämen krusifiksin kanssa, siskoni taas pitää ristiä ankkurin kanssa. Siskoni ei halunnut rippiristikseen krusifiksia. Hän sanoi minulle, ettei halua kuollutta miestä kaulaansa roikkumaan. Minusta se kuulosti aika kauhealta.

Pääsiäisessä on vahvempi sanoma kuin joulussa. Pääsiäisen tapahtumathan ovat sitä, minkä ympärille uskomme rakentuu. On se aika ihmeellistä, että joku on kuollut meidän tsiljoonien ihmisten puolesta ja tulevienkin ihmisten. Toisia ehkä sotkevat tiput ja munat, mutta minulle on ihan selvää, miksi pääsiäistä vietetään.

Pitkäperjantai on merkityksellinen. Se on päivä, jonka huomaa parhaiten. Eihän muiden pääsiäiseen liittyvien päivien nimiä oikein muistakaan. Ehkä siksi pitkäperjantai tulee hyvin esiin, kun se on yleinen vapaapäivä kahden työpäivän välissä, torstaina ollaan töissä ja lauantainakin aika moni on taas töissä. Elämä hiljentyy pitkäksiperjantaiksi.

Pääsiäinen on rauhallista aikaa. Vaikka Jeesus ylösnousi, en ole nähnyt paraateja kaduilla. Se on sellaista hiljaista riemuitsemista. Sitä paitsi näkyvä riemuitseminen tuntuisi epämukavalta, koska sitä ei ole ennenkään tehty."

Meri Ylöstalo

• abiturientti Helsingin kuvataidelukiossa

• 19-vuotias

• asuu Vantaan Itä-Hakkilassa

• kihloissa, perheessä isä, äiti ja kaksi nuorempaa siskoa

• harrastus
vapaapalokunta, isostoiminta

• tavoitteena sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun opinnot

• voisi kokeilla pääsiäismessua

Joka päivä ristin juurelle

"Tämän kuvan on maalannut mieheni sisko Heidi Wikström. Löysin sen, kun olimme käymässä anoppilassa. Heidi oli raahannut sinne töitään, joille ei oikein löytynyt paikkaa. Askarteluhuoneessa niitä oli kasoittain. Kerran avasin huoneen oven ja näin hämärässä tämän kuvan. Jäin katsomaan sitä ja itkin. Tuijotin ja tuijotin sitä, että miten se on niin kaunis. Kerrankin minua kohti tuli oikein kunnolla se asia, että Jeesus on kuollut meidän syntisten puolesta. Olen huomannut, että nimenomaan kuvat puhuttelevat minua.

Myöhemmin kysyin Heidiltä, voisinko saada maalauksen. Sain sen, ja olen aina etsinyt asunnoistamme sille arvoisensa paikan. Nykyisessä asunnossa, jossa olemme asuneet vajaan vuoden, maalaukselle ei vielä ole paikkaa löytynyt. Yleensä se on ollut olohuoneessa. Haluaisin nähdä sen aina kun herään, ja illalla kun käyn nukkumaan.

Maalauksesta tajusin heti, että siinä on nainen ristin juurella. En huomannut vasaraa hänen kädessään ennen kuin yksi ystäväni sen sanoi. Sen jälkeen kuva puhutteli minua entistä enemmän. Kun vasara löytyi, ajattelin, että tuo kamala tapahtuma on tapahtunut juuri minun takiani. Kun uskaltaa tuntea sen sydämessään, ihmisen ei tarvitse tehdä muuta, se riittää.

Pääsiäinen on olennaisin kristittyjen juhlista, mutta sen sanoma pitäisi muistaa joka päivä samalla tavalla kuin se muistetaan pääsiäisenä. Kun ihminen on Jeesuksen ristin edessä, se tekee nöyräksi — sen näköiseksi kuin tuo nainen on maalauksessa. Haluan, että tuo taulu puhuu minulle juuri siitä.

Haluaisin, että ihmisillä olisi pääsiäinen joka päivä. Ihmisen elämässä on paljon asioita, mutta jos ne kaikki purettaisiin pois, jäljelle ei jäisi muuta kuin Jumala. Millään muulla täällä maan päällä ei ole merkitystä, kunhan on suhde Jumalaan. Itse haluaisin elää sellaista elämää ja olla esimerkkinä, olla oikeasti nöyrä, tuottaa mahdollisimman vähän surua Jumalalle ja kanssaihmisille, niin että olisin mahdollisimman vähän naulaamassa nauloja ristiin.

Mutta myös se on tärkeää, että uskaltaa tulla ristin juurelle sellaisena kuin on, vaikka olisi lyönyt niitä nauloja, vaikka olisi murehduttanut Jeesuksen, tehnyt pahoja tekoja, ollut uskomatta, vaikka tuntuisi miltä, anteeksiantoon saa uskoa ja luottaa."

Riikka Wikström

• pappi Tikkurilan seurakunnassa

• 33-vuotias

• asuu Vantaan Kaivokselassa

• perheessä aviomies sekä 11-vuotias poika ja 8-vuotias tytär

• harrastus musiikin kuuntelu ja lauleskelu

• Vantaalla ainutlaatuisessa pappisvirassa, joka keskittyy yksinomaan nuorten aikuisten toimintaan

• syö mämmiä ympäri vuoden