Tämä on uusi päivä. Olen jo monen tuhannen päivän taakan alle murtunut. Miten osaisin aloittaa alusta? Miten näkisin jokaisen päivän tuoreena leipänä, vastasyntyneenä linnunpoikana?

Niin kuin laine olen soutanut yön yli virtaa pitkin. Niin kuin lintu olen pimeässä lentänyt ja etsinyt sinua, Jeesus.

Olen rantautunut pieneen poukamaan. Olen löytänyt tuoksuvan, lahon laiturin. Pesivä naaras siellä latoo höyheniä. Lempeä tuulenvire keinuttelee pieniä kiviä.

Olen tullut lapsuuden mökkitielle. Vanha koivu tervehtii minua oksat väpättäen — se oli vanha jo silloin kun olin pieni.

Pihatähtimö huikahtaa saunaan vievällä polulla. Leikkimökki vartioi raparperimaata. Kataja nauraa, kun terrieri on mansikkavarkaissa. Niin astuin kasteiseen ruohoon monta kymmentä vuotta sitten. Isä kulkee kastelukannu kädessä lähteelle ja huutaa: Tse poika tänne!

Miten sitä vielä voisi heittäytyä, routaisen päivän pimeydessä, tämän talvisodan tuulen puhaltaessa vastaan? Miten isätön voisi herätä aamun sydämen rauhaan?