Nimimerkki "Kirkko unohtaa köyhänsä", nousi melkein tukka pystyyn kun luin kirjettäsi (VL 22.3.). Siteeraan mielipidettäsi: "Jos olisin ateisti, olisi ehkä helpompaa. Pitäisi ratkaista asiat itse, kokonaan itse." Hyvänen aika sentään, tarkoittaako tämä sitä että uskovaiset eivät voi ratkaista omia asioitaan, vaan pitää odottaa Jumalan päätöstä? Antaako hän kenties jonkun merkin?

Halloo, herätys, sanon minä! Eihän elämästä mitään tule, jos passiivisena vartoo että joku muu (Jumala) päättää asiat puolestasi. Kyllä aikuisen ihmisen on itse tehtävä ratkaisut ja muutettava elämäntyylinsä, jos haluaa muutosta. Turhaa odottaa ihmeitä tapahtuvan tuosta vaan.

Ne, jotka kauniisti kertovat uskoon tulostaan ja elämän muuttumisesta parempaan, ylistävät siitä usein Jumalaa, sanovat että kaikki on Jumalan ansiota. Mielestäni he voisivat olla myös ylpeitä itsestään, he itse ovat nimenomaan tehneet päätöksen muuttaa elämäänsä. Joskus on syytä kiittää itseäänkin, ei se ole ylpeyttä, vaan itsensä rohkaisemista ja itseensä uskomista. Sitä tarvitaan.