Jeesus ja EU:n tähdet komeilevat Ulkopolitiikka-lehden (1/2007) kansikuvassa. Vieressä lukee "Jumala palaa politiikkaan".

Ulkopoliittisen instituutin julkaisemassa kuivakkaan poliittisen keskustelun lehdessä Jumalan roolia analysoivat muun muassa politiikan tutkija Sami Borg, EU-tutkija Teija Tiilikainen ja kirkkososiologian professori Eila Helander.

Suomessa uskonto on korkeintaan politiikan ovella, toteaa Borg. Vaaleissakaan ei Jumalalla liikaa intoiltu. Mutta Tiilikaisen mukaan EU:ssa Turkin jäsenyyskysymys on "huudattanut kristinuskon Jumalan takaisin politiikkaan".

Helander ja yliopistonlehtori Antti Räsänen toteavat, että 1900-luvun alkupuolen sosiologit arvelivat uskonnon katoavan tyystin Euroopasta. Siksi uskonnosta kiinnostuneet yhteiskuntatieteilijät tutkivat lähinnä sekularisaatiota, yhteiskunnan vääjäämätöntä maallistumista.

Vastoin odotuksia uskonto ei kadonnutkaan. Yksi kiinnostava tulkinta on kirjoituksessa esitetty professori Grace Davien sijaisuskonnon teoria. Sen mukaan pieni uskonnollinen vähemmistö — kirkon työntekijät ja aktiiviuskovaiset — hoitaa rituaalit ja uskomisen suuren enemmistön puolesta. Ihmisten enemmistö kohtaa uskonnon vain harvoissa elämäntilanteissa, juuri niin kuin Suomessakin tapahtuu.

Papit hoitavat rituaalit ja lepyttävät jumalat aivan kuten jo muinaisessa Egyptissä. Ja kansa maksaa kirkollisveronsa ja vaeltaa tyytyväisenä arjessaan, kun jumalasuhde on jo hoidettu heidän puolestaan ammattivoimin.