Ollaan perinteisellä Lontoon merimieskirkolla, mutta merimiehiä ei näy missään.

Naisten saunassa kaksi tanssinopiskelijaa venyttelee lihaksiaan. Toisella lauteella kaksitoista vuotta sitten au pairiksi Englantiin tullut nuori nainen vaihtaa kuulumisia suomalaisen ystävänsä kanssa.

Miesten vuorolle nuori mies on tuonut kolme opiskelukaveriaan tutustumaan suomalaiseen saunaan. Heidän kanssaan löylyissä istuvat isä ja 11-vuotias poika, jotka ovat tulleet tutustumaan ilmailumuseoihin.

Saunan jälkeen sekä miehet että naiset siirtyvät kahvilaan, jossa on iltapalaksi tarjolla Lindströmin pihvejä kermaperunoiden kera.

Alvar Aalto -henkisessä kahvilassa ruokaa tarjoilee keski-ikäinen suomalaispariskunta. He vahvistavat sen, minkä satunnainen matkailija on jo huomannut.

— Ei täällä merimiehiä ole näkynyt.

— Heillä on nykyään niin kiire, että pappi käy heitä laivalla tapaamassa, Kirsti ja Veijo Vähäkangas jatkavat.

Ja tarkalleen ottaen, kirkon nimikin on muuttunut. Se on nykyään Lontoon suomalainen kirkko. Se kuuluu kuitenkin edelleen Suomen merimieskirkkoihin ja sen suomenkielisille nettisivuille löytää osoitteesta www.merimieskirkko.fi.

Pubeissa ja kahviloissa

Suomalainen kirkko sijaitsee Lontoon Rotherhithessä, Thamesin eteläpuolella, ydinkeskustasta itään. Osoite on niin sanotusti karheammalla puolella kaupunkia.

Jonkun matkan päässä ovat turistien kansoittamat Towerin silta ja linna synkkine historioineen. Kirkon lähinaapureita ovat paikallinen kirjasto, työkeskus, terveyskeskus ja koulu. Päivällä Rotherhithessä on rauhallista. Pimeän tullen neuvotaan kuitenkin välttämään puistoja ja käyttämään pääteitä.

Iltaseitsemältä kirkon ovesta livahtaa sisään polkkatukkainen, vaaleanruskeaan nahkatakkiin pukeutunut mies. Hänet esitellään merimiespappi Kari Kanalaksi.

Lontoon suomalainen kirkko on hänen ja noin 20 000 muun Brittein saarilla asuvan suomalaisen kotikirkko. Kanalan seurakuntalaisia ovat muun muassa au pairit, opiskelijat ja maahan avioituneet suomalaisnaiset. Uusia haasteita tuo kasvava senioriväki.

— Työni on paljon matkatyötä. Tapaan ihmisiä kirkoissa, pubeissa ja kahviloissa. Käyn pitämässä myös jumalanpalveluksia, kastamassa, vihkimässä ja hautaan siunaamassa suomalaisia eri puolilla Britanniaa ja Irlannissa.

Kaksi kastetta ja yhdet hautajaiset

Kanalan työkavereina kirkolla työskentelee muun muassa kaksi emäntää, hallintosihteeri ja sosiaalityöntekijä sekä joukko harjoittelijoita ja vapaaehtoisia assistentteja.

Kirkon toiminnan perusrungon muodostaa vapaaehtoisten verkosto. Siihen kuuluu liki 100 suomalaista luottoihmistä eri puolilta Iso-Britanniaa.

He kutsuvat tutun papin paikalle, kun joku kaipaa esimerkiksi sielunhoidollista keskustelua tai kaste- tai vihkipappia. He järjestävät omalla paikkakunnallaan myös jumalanpalveluksia kirkkokahveineen ja sopivat papin paikalle.

— Jokin aika sitten kävin Manchesterissä kastamassa yhden lapsen. Samalla minun oli tarkoitus käydä tapaamassa sairaalassa vanhaa suomalaista merimiestä. Hän ehtikin kuolla, joten samalla reissulla pidettiin sitten hänen hautajaisensa. Nyt minua on pyydetty kastamaan vainajan tyttären lapsi, Kanala kuvailee työtään.

Lontoossa hän vierailee kerran viikossa suomalaisella laivalla, vie päivän lehdet ja vaihtaa miehistön kanssa kuulumisia.

— Yleensä jutellaan keleistä, ja jos esimerkiksi jollakin laivalla on ollut vaaratilanteita, niin puhutaan niistä.

— En mene laivaan Raamattu kainalossa, mutta se kyllä löytyy tarvittaessa. Merimiespapin työ on myös sitä, että suostuu pitämään suunsa kiinni, Kanala toteaa.

Suomalaisuuden tankkauspiste

Kari Kanala ottaa laivalta usein mukaansa tavara- ja ruokalastin kirkolle. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan kirkolle tulee rahtina 20-jalkainen kuivakontti ja samankokoinen pakkaskontti.

Kirkon Suomi-kaupan perustuotteita ovat muun muassa Erittäin hieno suomalainen shampoo, Iittalan tuikut, Suomi-paidat, sinappi, makkara, puurohiutaleet ja kahvi. Ja karkit.

— Salmiakkia ja Fazerin suklaata pitää käydä aina välillä hakemassa, kertovat hyllyjä tutkivat suomalaisnaiset.

Kaupan kaikkein suosituimmat tuotteet ovat kuitenkin suolaisempia: karjalanpiirakoita ja ruisleipää.

Kauppaa aivan kuten kahvilaakin hoitavat vapaaehtoiset. Tällä viikolla työvuorossa ovat Kirsti ja Veijo Vähäkangas, jotka viettävät vuorotteluvapaata vapaaehtoistyöntekijöinä Lontoossa. Kirstillä on vakituinen työ Raahen kaupungin keskushallinnossa. Veijo tekee pätkätöitä Rautaruukilla.

— Halusimme kokea jotakin uutta. Ajattelimme, että se voisi olla vaikkapa vapaaehtoistyötä ja ulkomailla, Kirsti kertoo.

— Teimme nettihakuja ja päädyimme Suomen merimieskirkon sivuille, jossa kerrottiin, että kirkoille otetaan vapaaehtoistyöntekijöitä. Olimme vuoden jonossa, kunnes tärppäsi.

Nyt takana on melkein viisi kuukautta Lontoossa ja edessä paluu Suomeen.

— Ennen tänne tuloa jännitimme eniten kommuuniasumista, mutta ihan hyvin se on sujunut. Työtä täällä on saanut tehdä olan takaa, mutta on täällä myös nähnyt paljon.

Yöpyminen ja aamiainen kirkolla

Seuraava aamuna Vähäkankaat tarjoilevat kahvilassa aamiaista.

Yhdessä pöydässä äiti neuvottelee Sex Pistolsia ja Ramonesia kuuntelevan teinin ja seitsemänvuotiaan pikkupojan kanssa päivän ohjelmasta. Poika haluaa maailman suurimpaan lelukauppaan Hamleysille, tytär taas vaateostoksille Oxford Streetille. Parit tennarit ja vöitä hän oli löytänyt jo edellispäivänä.

Toinen äiti kertoo olevansa tapaamassa Lontoossa opiskelevaa tytärtään.

— Kolmen nuoren kommuunissa asuvalle tyttärelleni oli tullut äitiä ikävä. Ei auttanut muu, kuin tulla hätiin, nainen kertoo.

Molemmat naiset kehuvat majoitustiloja. Vuoden vaihteessa valmistuneessa remontissa kirkko on nyt läpikäynyt perusteellisen siistiytymisen niin sisä- kuin ulkopuolelta.

Kirkkorakennus on valmistunut 1958, ja se on järjestyksessään kolmas suomalainen kirkko Lontoossa.

Ensimmäinen merimiespappi Elis Bergroth lähetettiin Englantiin, Grimsbyn ja Hullin satamiin vuonna 1880 auttamaan vaikeuksiin joutuneita suomalaisia merenkulkijoita ja siirtolaisia.

Lontoo oli kuitenkin työn kannalta ehdottomasti tärkein paikka ja Bergroth siirtyi kaupunkiin jo parin vuoden päästä. Tästä alkoi varsinainen toiminta Lontoossa.

Jalkapallon vuoksi

Nykyistä kirkkoa suunniteltiin alun perin jo ennen sotia läheiseen Southwarkin puistoon. Rakennuspaikka kuitenkin vaihtui. Nyt kirkko sijaitsee Albion Streetillä, ja puistossa pelataan jalkapalloa. Myös kirkon joukkueella, Lontoon Palloseuralla, on siellä pelivuoro.

Yksi pelaajista on intohimoinen jalkapallofani Kari Kanala.

— Käymme äijien kanssa joka sunnuntai ensin pelaamassa, sitten saunomme ja syömme kirkolla. Sen jälkeen menemme pubiin katsomaan jalkapalloa.

Oikeastaan yksi syy siihen, että hän tuli papiksi Lontooseen oli juuri jalkapallo.

— Minulla oli unelma nähdä Arsenal pelaamassa livenä Lontoossa. Vajaan kolmen vuoden aikana olen ehtinyt käydä kahdeksassa matsissa. Eli ei kovin hyvin ole mennyt sillä saralla.

— Mutta työssäni olen viihtynyt. Täällä on mielenkiintoisella tavalla koko ajan läsnä niin kaukokaipuu kuin koti-ikäväkin.

Merimiespapin työ on pätkätyötä. Ennen Lontoota Kanala oli vajaat kolme vuotta merimiespappina Hampurissa. Tämän vuoden lokakuussa loppuu Lontoon pesti ja Kanala palaa Suomeen, jonne vetävät tyttöystävä ja vanhenevat vanhemmat.

— Voisin vaihteeksi tehdä pätkän jotakin kahdeksasta neljään -tyyppistä työtä, ja sen jälkeen mennä vaikka seurakuntapapiksi, Kanala miettii.

— Minulle pätkätyöt sopivat. Sillä tavalla pysyy freesimpänä. Eikä tarvitse soittaa koko ajan samaa biisiä.

Suomen kielellä

Lauantaina kirkolle kokoontuvat Suomi-koulun ryhmät.

Karjalanpiirakat ja munavoi tekevät kahvilassa kauppansa. Joku kaipailee tuoretta pullaa makeannälkään, mutta leipurimestari on tänä viikonloppuna vapaalla. Nyt pitää tulla toimeen mustikkamunkeilla ja suklaakääretortulla.

Paikalla on kymmeniä äitejä ja lapsia ja muutama isä. Lapset jakautuvat suomen kielen opetusryhmiin eri puolille kirkkoa. Vanhemmat parkkeeraavat kahvilaan.

Vauvan kanssa kahvilla on myös Arja Haikonen. Hänen 5-vuotias poikansa on Suomi-koulussa, ja sylissä istuva puolivuotias Ada on hänen entisen au pairinsa lapsi.

Naisten roolit ovat nyt vaihtuneet.

— Meillä on sellainen diili, että Adan äiti toimii avustajana yhdessä kieliryhmässä, ja minä hoidan sillä aikaa pari tuntia tyttöä.

Haikonen tuli Lontooseen vuonna 1991.

— Suomalainen kirkko on minulle ystävyyden paikka. Käyn täällä saunomassa ja salmi-akkia ostamassa, ja tietysti ystäviä tapaamassa. Kun kirkko oli vuoden verran suljettuna remontin vuoksi, oli tosi orpo olo. Tämä on meille sellainen pikku-Suomi.

Joukossa puikkelehtii myös kaksi pappia, merimiespappi Kanala ja kirkon johtaja Juha Rintamäki. Rintamäen vanhemmat tytöt kahdeksanvuotias Tytti ja neljävuotias Emma ovat Suomi-koulussa. Isä seurustelee kahvilassa.

Rintamäet muuttivat Lontooseen kolme vuotta sitten. Marjo Rintamäki työskentelee Matkailun edistämiskeskuksessa. Perheen kolmas lapsi Katriina on syntynytkin Lontoossa, Big Benin naapurissa sijaitsevassa sairaalassa.

— Lontoo on ehkä maailman monikulttuurisin kaupunki, ja se opettaa arvostamaan erilaisuutta rikkautena, Rintamäki sanoo.

— Olemme viihtyneet täällä hyvin. Suurkaupungissa on aina jotain mielenkiintoista tekemistä ja lapset nauttivat erityisesti puistoista, joissa vietämme paljon aikaa.

Koti-ikävän karkotusta

Rintamäki kertoo, että kirkolla vierailee 50 000 kävijää vuodessa.

Ilmoitustaulu puolestaan kertoo monipuolisesta toiminnasta: on au pair -tapaamisia, taaperokerhoa, lasten iltapäiväkerhoa, teatterikerhoa, raamattupiiriä ja pesistä. Pari päivää aikaisemmin kirkolla vietettiin senioreiden perinnepäivää. Tarjolla oli muun muassa karjalanpaistia ja graavilohta.

Joka sunnuntai kirkolla pidetään iltamessu.

— Emme kysele tänne tulijoilta, miksi tulit, vaan sanomme tervetuloa. Periaatteeni on, että emme vastaa kysyntään vaan tarpeeseen, Kari Kanala toteaa.

— Uskon, että kirkko voi antaa ulkosuomalaisille sekä hengellistä että sosiaalista tukea. Tämä paikka on muistutus kodista. Täällä saa puhua suomea ja kokea yhteyttä. Tämä on myös turvapaikka, jonne voi tulla myös silloin, jos sattuu jotakin ikävää.

Kirkolla toimii ympärivuorokautinen päivystävä puhelin. Edellisenä iltana Kanala kävi auttamassa erästä perhettä akuutissa kriisitilanteessa. Joskus kirkolta mennään hätiin, kun au pairilla on mennyt sukset ristiin isäntäperheen kanssa. Kirkolla on tarjolla myös väliaikaista yösijaa.

Tänään Kanala on vaihtanut nahkatakkinsa liituraitaan. Mutta ei suinkaan pelkän lauantain tai Suomi-koulun vuoksi. Hänellä on tiedossa iltapäivällä juhlat.

Kanala on lähdössä metromatkan päähän toimittamaan kastetta. Päivänsankarina juhlii Lontoon suomalaisen kirkon uusin seurakuntalainen Angelika Karoliina Abela. Kastevirreksi on sovittu Ystävä sä lapsien.

Merimieskirkko majoittaa matkailijan

Merimieskirkot tarjoavat matkailijoille kohtuuhintaista majoitusta Lontoon lisäksi Hampurissa ja Belgian Antwerpenissä. Yöpymishintoihin sisältyy aamiainen.

Antwerpen

1 h huone 40 €, 2 h huone 54 €, lisähenkilöt 20 € / vrk. Yhteismajoitus 15 € / hlö ilman lakanoita (lakanat 5 €).

Tiedustelut ja varaukset:
majoitus.antwerpen@merimieskirkko.fi.

Hampuri

2 h huoneissa 27–34 € / hlö, 47–52 € / 2 hlöä. Yhteismajoitus 12–18 € / hlö.

Tiedustelut ja varaukset:
majoitus.hampuri@merimieskirkko.fi.

Lontoo

4 h huoneissa £28–32 / hlö. Koko huone on yksityiskäytössä, jos kaksi majoittujaa. Yhteismajoitus £21 / hlö.

Tiedustelut ja varaukset:
accommodation@finnishchurch.org.uk.