Lokakuussa 2006 tapahtuneen tuhopolton jälkeen Kaivokselan kirkkorakennus on näyttänyt kuin lyyhistyneeltä vanhukselta. Kuukausia se on seisonut siinä viluissaan. Parhaina työvuosinaan se oli täynnä elämää, ryhdikäs ja toimelias, rauhoittava tekijä ympäristössään. Nyt on kuulunut purkutuomio.

Kirkko jää kuitenkin elämään monen kaivokselalaisen muistoihin. Ehkä siitä tulee sydämen temppeli niin kuin tuli vuosikymmenien ajaksi inkerinsuomalaisille heidän omista ruhjotuista ja tuhotuista kirkoistaan.

Kaivokselan kirkko seisoi hienolla paikalla, kalliolla, josta avautui näköala kauaksi. Toivon näköala näkee sillä paikalla vielä kauniin rakennuksen.

Nuoret kokoontuvat sinne, innoittavaan paikkaan, oppimaan Kaikkivaltiaan suuruutta ja huolenpitoa. Seurakunnan pienimmät taapertajat ja vähän isommatkin nousevat sinne. Vanhin väki tulee kiittämään ja rukoilemaan.

Siinä rakennuksessa on hiljainen huone ja Jumalan alttari. Herra siunaa.