Lapsen syntymä on elämän ihmeistä suurin. Lapsettomuus on puolestaan yksi vaikeimmista elämän kriiseistä, jonka ihminen joutuu kohtaamaan.

Ihmisellä on suuri tarve lisääntyä — säilyttää sukunsa hengissä. Jo Raamatun alkusivuilla meille asetetaan tehtävä: lisääntykää ja täyttäkää maa. Elämämme ei kuitenkaan aina mene ennalta tehdyn käsikirjoituksen mukaisesti: opiskelu, naimisiin meneminen, työpaikka, oma asunto ja lapset…

Lapsettomuus koskettaa ihmisen koko olemassaoloa ja identiteettiä: olen viallinen, riittämätön, en pysty antamaan puolisolleni lasta tai riistän vanhemmiltani isovanhemmuuden.

Miten moni lapseton nainen toivoisikaan olevansa Elisabet. Toivoisi, että Jumala mahdollistaisi hänelle lapsen saamisen, vaikka iäkkäämpänäkin. Marian osasta tuskin kukaan uskaltaa edes unelmoida!

Lapsettomanakin elämä voi olla hyvää ja antoisaa, kunhan käy ensiksi kriisin lävitse yhdessä puolisonsa kanssa. Siinä punnitaan uskokin rankasti Vanhan testamentin Jobin tavoin. Totuuden kohtaaminen on musertavaa: joka kuukausi täytyy tyytyä unelmansa hautaamiseen. Surra jotakin sellaista, mitä ei ole ollut olemassakaan.

Näitä tuntoja kuvaa hyvin lapsettomuusryhmämme yhden jäsenen tuskainen huuto pettymyksien jälkeen: "Kuka näitä kortteja oikein jakelee!". Onneksi tämä nainen on nyt Elisabetin tavoin kuudennella kuukaudella raskaana.

Ensi sunnuntai on Marian ilmestyspäivä. Sen aihe on Herran palvelijatar. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 113:1–8, Jes. 7:10–14, Room. 9:2–8 ja Luuk. 1:26–38.