Paul Auster: Oraakkeliyö. Tammi 2006.

Tarinat tarinoiden sisällä on miltei yhtä vanha keksintö kuin itse kirjallisuus. Periaate on sama kuin venäläisissä puisissa maatuskanukeissa: isomman hahmon sisältä avautuu aina vain pienempi hahmo. Tämä on vielä selkeää, mutta kun tarinoiden on tarkoitus vaikuttaa toisiinsa ja kehyskertomukseen kuten nappuloiden siirtojen shakkipelissä, ollaan jo melkoisen koettelevan rakennelman äärellä. Venäläis-yhdysvaltalainen Vladimir Nabokov oli tämän tyylisuunnan mestari.

Suomessa paljon luetun yhdysvaltalaisen Paul Austerin kirjat ovat vähemmän suljettua peliä kuin Nabokovin teokset. Lisäksi Austerilla on yksi iso tapahtumiin vaikuttava asia: sattuma. Austerin maailmassa jokamiehen elämän käänteet ovat paljon huikeampia kuin itse kirjallisuuden hahmojen. Sattumat tuovat lohtua, jota ilman ihminen jäisi yksin tässä jälkimodernissa, vieraantuneessa maailmassa.

Oraakkeliyön alkutilanteessa kirjailija Sidney Orr on juuri toipunut pitkällisestä ja vakavasta sairaudesta. Hän poikkeaa kävelyllään Brooklynissa paperikauppaan ja ostaa muistikirjan.

Hän alkaa kirjoittaa tarinaa kustannustoimittaja Nick Bowenista, joka lähtee keskilänteen pakoon monimutkaisia naissuhteitaan ja päätyy järjestelemään puhelinluetteloita. Näissä puhelinluetteloissa on taas oman tarinansa aihe. Kuinka ollakaan, Nick Bowenista kertova tarina nivoutuu kirjailija Orrin ystävän elämään. Eli kuten Orr itse toteaa, muistikirja käyttää häntä, eikä hän muistikirjaa.

Hyvä kirjallisuus on moniäänistä, monitulkintaista, puhuttelevaa ja avointa. Auster kyllä täyttää helposti nämä kriteerit, mutta ehkäpä runsaan tavaran väliin olisi voinut jättää myös vähän ilmaa. Aikaisemmin Auster on kaikesta kerrontansa kerroksellisuudesta huolimatta päästänyt lukijansa helpommalla. Ällistysten verkostoa on seurannut ymmärrys ja jonkinlainen puhdistava ratkaisu.

Tällä kertaa ollaan kiinni elämän vaikeissa ja raadollisissa tilanteissa. Ihmiset ovat takertuneet oman elämänsä vangeiksi kuin kärpäspaperille ja elämäntaidot ovat puntarissa. Ei ole helppoja ratkaisuja ja jotkin linjat saattavat johtaa yksinkertaisesti umpikujaan.