Halusin tutustua johonkin aivan erilaiseen maahan ja kulttuuriin, Vantaan Päiväkummussa tammikuusta alkaen vaihto-oppilaana asunut australialainen Anita Cowen, 18, kertoo.

Lukion päättymisen jälkeen hän ajatteli pitää hieman taukoa ennen opiskelujen jatkumista psykologian parissa. Päätös ensimmäistä kertaa ulkomaille lähtemisestä kävi helposti: melbournelaisella koululla kävi vaihto-oppilasjärjestön edustaja ja Anita nappasi mukaansa järjestön esitteen.

Muina mahdollisina kohteina Anita pohti eteläisempiä maita Espanjaa, Ranskaa tai Brasiliaa. Kiinnostus pohjoista kohtaan vei kuitenkin voiton. Anita halusi vierailla lumisessa maassa, josta hän tiesi etukäteen hyisen ilmaston lisäksi järvet ja revontulet sekä sen, että viiden miljoonan asukkaan väestöstä suurin osa asuu etelässä.

— Ostin Australian talviaikaan kaupoista löytyviä vaatteita, mutta täältä on pitänyt hankkia niitä lisää. Meillä ei myydä tarpeeksi paksuja, Anita nauraa.

Melbournen talvi on yhtä hyinen kuin suomalaisten kesä koleimmillaan, viitisentoista astetta.

Liian tuskallinen tämä kevättalvi ei ole ollut.

— Nythän se näyttäisi jo päättyvän, Anita hymähtää kodin takapihalla sulavan lumilinnan raunioilla.

Vaihto-oppilaana on mahdollista viettää perinteisesti koko lukuvuosi tai puolen vuoden jakso.

Anita palaa heinäkuussa eteläisen pallonpuoliskon talven keskelle.

Englannilla ja elekielellä

Vaihto-oppilaskeväänsä Anita käy koulua Lumon lukiossa. Siellä opetuskieli on suomi.

— Onneksi koulukaverit osaavat englantia ihan hyvin, Anita kertoo.

Isäntäperheen 8- ja 6-vuotiaat veli ja sisko kommunikoivat vaihto-oppilaan kanssa lähinnä elekielellä. Anita haluaisi oppia suomea, vaikka se vaikuttaakin hankalalta.

Näin lyhyessä ajassa hän ei ole vielä ehtinyt tutustua moniin vantaalaisnuoriin. Espoossa vaihto-oppilaana asuvan australialaistytön kanssa Anita on viettänyt aikaa Helsingin keskustassa.

— Tapasimme Zoen kanssa vaihto-oppilaiden orientaatiotapahtumassa ennen Australiasta lähtöä ja tutustuimme paremmin lentokoneessa, hän kertoo.

Uskonnoltaan ja etniseltä taustaltaan Anita on juutalainen.

— Eikös Helsingin keskustassa ole synagogakin? En ole vielä käynyt sitä katsomassa, hän sanoo.

Kotikaupungin joukkuetta pitää kannustaa

Hauska ja odotettu kokemus heti Suomen-matkan alkumetreillä oli hiihtolomareissu isäntäperheen kanssa Ylläkselle.

— Ensimmäinen päivä rinteessä oli hankala, mutta kolme muuta meni jo ihan hyvin, Anita kertoo.

Kotipuolessa häntä on urheilulajeista kiinnostanut lähinnä voimistelu, mutta harrastus on sittemmin jäänyt. Urheilua Anita seuraa kyllä mielellään. Vaihto-oppilas tiesi suomalaisten jääkiekkoinnostuksesta jo ennen maahan tuloaan, mutta kaipaa itse eniten australialaisen jalkapallon otteluita.

— Olen nauttinut täällä pohjoisen eksotiikasta, mutta kaipaan kyllä australialaista jalkapalloa.

— Peli on ihan erilaista kuin eurooppalainen jalkapallo. Se muistuttaa osin rugbya ja amerikkalaista jalkapalloa, Anita selittää.

Australiassa jalkapallo on talviurheilulaji. Mestaruussarja alkaa maaliskuun lopulla. Sitä on päästävä seuraamaan, kun mukana on kotikaupungin joukkue Collingwood.

— Löysimme Zoen kanssa Helsingistä australialaisen baarin, jossa voi katsoa otteluita televisiosta, Anita iloitsee.

Vanhemmat sähköpostin päässä

Vaikka jotakin kotimaansa erikoisuuksia Anita kaipaakin, hän ei myönnä olleensa vielä kovin ikävissään. Vanhempiin ja 22-vuotiaisiin kaksoisveljiin hän pitää yhteyttä sähköpostilla.

Vaikka eri kolkilla maailmaa ollaankin, Vantaalla ja Anitan kotikulmilla on jotain yhteistäkin. Televisiosta seurataan monia samoja sarjoja. Etenkin Simpsonit ja O.C. ovat Anitalle vanhoja ja mieleisiä tuttavuuksia. Toinen yhdistävä asia on esikaupunkialueiden samankaltaisuus.

— Melbournessa asumme Päiväkummun tapaisella alueella. Siellä on kyllä ehkä vähän enemmän kauppoja, Anita Cowen vertaa.