Isoisä Matti Vasara, 63, ja pojantytär Fiona, 2, tapasivat toisensa ensimmäisen kerran Helsingin kätilöopistolla pian Fionan syntymän jälkeen tammikuussa 2005.

— Siellä se vaan makasi, pikku mussukka, suu mutrussa ja nälissään, isoisä muistelee.

Ensimmäisestä lapsenlapsestaan ylpeä isoisä tarjosi pian pojan perheelle ulkoilutusapua. Siten vauvan kanssa yöllä valvonut äiti Jenny Bardy pääsi päivällä vetämään henkeä, ja välillä nukkumaankin.

— Työntelin vaunuja pitkin Tikkurilaa, ja kävin välillä kirjaston kahvilassa juomassa kupin kahvia.

Idyllin mahdollisti se, että Matti Vasara joutui monen muun ikääntyvän ihmisen tavoin siirtymään eläkkeelle työttömyysputken kautta.

— Olen sanonut, että minua voi hyvin käyttää lapsenvahtina, kun minulla kerran on aikaa. Ei minulla yleensä ole niin tähdellisiä menoja, ettei niitä voisi siirtää.

Tilanne oli toinen, kun Matti Vasaran omat lapset olivat pieniä: silloin elämää aikatauluttivat työt, opiskelut ja asuntovelat. Nyt hän voi hyvin ajaa yhden tai useammankin kerran viikossa Keravalta Janne-poikansa perheen nykyiseen kotiin Hakkilankallioon, Tikkurilan tuntumaan.

Toisinaan Fiona matkaa mummolaan, Matti-papan ja Arja-mummon luokse Keravalle. Fionan toiset isovanhemmat, mamma ja mofa — tai oikeastaan muha niin kuin Fiona sanoo — asuvat pitemmän matkan päässä ja ovat molemmat vielä kiinni työelämässä.

Keravan-mummolassa Fionaa odottavat monenlaiset varusteet: on varavaatteita, sänky, nukke ja kehto.

— Kun Fiona viime kesänä näki kehdon ensimmäistä kertaa, hän alkoi heti keinuttaa sitä ja sanoi kiikkaa, kiikkaa. On kummallista, miten lapsi näyttää osaavan monenlaisia asioita kuin itsestään. Ehkä uusia asioita oppii myös katsomalla Pikkukakkosta, Matti Vasara miettii.

Hän kertoo pohtineensa Fionan kehitystä seuratessaan myös omaa rooliaan isoisänä.

— Pienelle pitää antaa aikaa olla ja kehittyä. Tärkeätä on, että saa itse tehdä ja kokeilla erilaisia asioita, vaikkapa sammuttaa ja sytyttää valot räpsyttelemällä valokatkaisijaa niin kauan kuin intoa riittää. Sillä tavalla juuri kävelemään oppinut lapsi näki, mitä omalla kädellä voi saada aikaan. Se oli tosi hauskaa.

Papan mielestä lapselle ei saa tehdä asioita liian valmiiksi.

— Se olisi kauhea karhunpalvelus lapselle. Totta kai voin ja saan olla tukena, mutta hyysätä ja höösätä en saa. Maailmassa on ihan tarpeeksi uusavuttomia ja arkoja ihmisiä. Monet asiat tuntunut arvokkaammilta, kun niiden eteen on itse nähnyt vaivaa.

Papan havaintojen mukaan kaksivuotias tyttö on täynnä tarmoa ja kiinnostusta monenlaisiin tekemisiin — ja ryhtyy innolla purkamaan vaikkapa kauppakasseja.

Pätkä mummolan kirjahyllystä on varattu nykyään Fionan kirjoille. Kissakirja on luettava melkein joka mummolareissulla.

Kotona ollessaankin Fiona tarttuu yhdessä papan kanssa välillä kirjoihin. Babar-kirjasta löytyy monta eläintä: kaksi apinaa, pikkuinen kirahvi, elefantti.

— Janne pääsi lapsena maalle mummolaan ja tutustui ja touhusi siellä eläinten kanssa. Ehkäpä kohta voimme Fionan kanssa tehdä retkiä kotieläinpuistoihin. Niissä pääsee näkemään ja koskettamaankin erilaisia eläimiä, pappa suunnittelee.

Talvella mummolan pihassa näkee lintujen ruokailua.

—Kesällä Fiona keräsi pihan pensaista punaisia viinimarjoja, ja hänelle oli aivan selvää, mitä omenalle kuuluu tehdä.

Isoisä muistaa, kuinka Fiona jo viime keväänä, vasta toisella vuodella ollessaan, alkoi kiinnittää huomiota ympäristöön ja halusi koskettaa puitten lehtiä. Syksyllä parivaljakko sitten näki, miten puut muuttuivat lehdettömiksi.

Lonkka alkoi vaivata Matti Vasaraa viime vuonna niin, ettei hän enää uskaltanut kantaa Fionaa pitkiä matkoja. Kesällä hän joutui liikkuessaan turvautumaan kahteen keppiin.

— Fiona huolehti silloin minusta sanomalla pappa, keppi. Ja kun olin tarttunut keppiin, hän sanoi, että toinen keppi.

Lokakuisen lonkkaleikkauksen jäljiltä pappa käyttää vieläkin ulkona tukenaan keppejä. Mutta se ei estä tai rajoita sisäleikkejä Fionan kanssa. Pappa voi seurata vaikka sohvalta, miten Fiona alkaa pestä nukkejaan mielikuvitussuihkussa, joka toimii keittiöjakkaran alla.

Kohta Babar-kirjasta löytyy eläinten lisäksi myös kaksi pappaa.

— Kaikki miehet, joilla on parta, ovat pappoja. Ja kaikki vanhemmat naishenkilöt ovat mummoja, ja nuoremmat tyttöjä, pappa-Vasara tulkitsee.

Fionan puheissa seikkailevat myös pappateletappi, pappamuumi ja fionatappi. Mutta pappa tietää, etteivät kaikki saman oloiset sanat ole samaa sarjaa: fionatappi ei ole mikään tyttö, vaan kaulalappu.

Kymmenen käskyä isovanhemmille

1. Sinun tulee näkyä

Vaikka uusi tekniikka mahdollistaa virtuaalisen läsnäolon, paras paikka on "mummon sylissä tai papan saunassa".

2. Sinun tulee rakastaa lapsenlapsiasi ehdoitta

Isovanhemmat voivat olla "vapaita kaikista kasvatuskouristuksista". Silloin heitä ei ravistele enää juurikaan edes lastenlasten "ei-toivottu vieraskäyttäytyminen tai sopimattomat puheet".

3. Sinun tulee ottaa isovanhemmuus vakavasti — ja kevyesti

Vaikka isovanhemmat voivat vanhempia paremmin pelata kaveruuspelejä lastenlasten kanssa, "se ei saa tapahtua isovanhemmuuden roolin kustannuksella".

4. Sinun tulee olla isovanhempi — ei vanhempi

Ihmisestä tulee isovanhempi silloin, "kun hän tajuaa luovuttaa vanhemmuuden lapsilleen".

5. Sinun tulee pitää huolta siitä, että mummolassa pelataan mummolan säännöillä

"Vastuu mummolan menosta kuuluu ainoastaan niille, joilla on siellä valtakin."

6. Sinun tulee kertoa vanhoja tarinoita ja sitä yhtä vanhaa kertomusta

Parhaimmillaan mummola on tarinatalo. Kaikki se, mitä omat lapset tai lapsenlapset eivät ole saaneet tai joutuneet kokemaan on kovaa valuuttaa: sosiaalista pääomaa ja kulttuuria.

7. Sinun tulee olla esimerkki siitä, millainen on ehjä, aikuinen ihminen ja kristitty

Lapsenlapset matkivat isovanhempiaan ja hyväksyvät heidät sellaisina kuin he ovat. Parasta perintöä on, jos isovanhemmat pystyvät tunnustamaan omat virheensä ja keskeneräisyytenä siihen luottaen, että saavat ne anteeksi.

8. Sinun tulee kohdella jokaista lapsenlastasi eri tavoin

Isovanhemmilla voi olla omia vanhempia paremmat mahdollisuudet tarjota erityishuomiota esimerkiksi sisarussarjan keskimmäisille lapsille.

9. Sinä et saa väittää lapsenlapsillesi, että vanhat hyvät ajat olivat vanhoja hyviä aikoja

"Ehkä ei ole olemassakaan vanhoja hyviä aikoja, on vain armeliaan huonoa muistia."

10. Sinä et saa kierrättää vääriä myyttejä isovanhemmuudesta

Mummoja ja pappoja on nykyään moneksi: ehkä jotkut farkkumummot pomppivat trampoliinilla ja pehmopapat kastelevat pelargonioitaan tai istuvat kiikkustuolissa.

Lähde Matti J. Kuronen: Vihdoinkin kahden. Kirjapaja 2005.