Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat."

Psalmin katkelma iskeytyi tajuntaani, kun kannoin huolta läheisestä ihmisestä enkä tiennyt hänen tarkkaa olinpaikkaansa. Herran on maa ja kaikki mitä siinä on. Myös ne paikat, joita pidän epäilyttävinä ja joita pelkään. Myös ne ympäristöt, jotka koen uhkaaviksi ja vieraiksi. Myös ne ihmiset, joihin en ole uskaltanut kunnolla luottaa.

Missä ikinä kuljemmekin, olemme Herran maalla. Läheisemme, jotka tällä hetkellä tuntuvat olevan etäällä, ovat yhä Jumalan silmien alla. Jumalan huolenpito ulottuu heihin silloinkin, kun omat kätemme eivät ylety heidän lähelleen.

On aika pitää lähellä ja aika antaa otteen hervota. On aika luottaa ja lähettää toinen matkaan, tiellä, jota emme tunne, mutta joka kuitenkin on samalla, tutulla Jumalan maalla.

Olen mielessäni rakentanut raja-aitoja, jotka joutavat purettaviksi. Maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat ovat meidän aluettamme, meidän ihmisiämme. Ei tarvitse ymmärtää kaikkea. Riittää kun syvällä sisällämme tiedämme, että olemme samaa maata.

"Emme näe sinua, / vieraan ainoastaan. / Auta, että ottaisimme / sinut tänään vastaan. / Anna meidän osoittaa / vieraanvaraisuutta. / Itse kuljet keskellämme. / Se on salaisuutta."