Alkoholiverosta ei vaalien alla ole paljon puhuttu siitä yksinkertaisesta syystä, että on vaalitulos mikä tahansa, alkoholin verotus kiristyy. Syynä on alkoholin kulutuksen kasvu ja siitä aiheutuvat haitat. Jotain täytyy tehdä, sillä monenlaiset mittarit osoittavat, että tikittämässä on aikapommi, joka vaikuttaa hyviin moniin asioihin ihmisten elämässä.

Perjantain Vantaan Sanomat ja lauantain Helsingin Sanomat julkaisivat uutiset, jotka kertoivat, että kello tikittää sielläkin, missä asiaa ei ensimmäisenä tule ajatelleeksi. Vantaan Sanomien mukaan tuhannet vantaalaisvanhukset juovat enemmän kuin terveys kestää. Helsingin Sanomat kertoi siitä, että alkoholin aiheuttamien aivo-oireiden takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä kasvoi vuosina 2000–2005 yli 40 prosenttia.

Alkoholin perheissä aiheuttamista ongelmista melkein jokaisella suomalaisella on omakohtaista kokemusta ainakin tuttava- tai lähipiirissään. Usein alkoholiongelma kehittyy vähitellen: saunaoluet muuttuvat päivittäisiksi, viikonloput venähtävät pitkiksi. Tai sitten alkoholilla yritetään lääkitä esimerkiksi masennusta tai ahdistavaa työtilannetta ja ajaudutaan ojasta allikkoon.

Harva tulee ajatelleeksi, että vanhukset kestävät alkoholia paljon huonommin kuin työikäiset. Niinpä satunnainen naukkailu muuttuu herkemmin suurkulutukseksi, joka puolestaan voi kehittyä varsinaiseksi alkoholismiksi. Vantaalla on nyt arviolta 2000–3000 ongelmajuojaa ja muutama sata alkoholista riippuvaista vanhusta. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, nämä luvut nousevat.

Alkoholin hinta vaikuttaa kulutukseen, mutta hinta ei ole ainoa keino, jolla haittoihin tulisi puuttua. Pelottelu ja moralisointi ei ole järkevää valistusta, mutta siihen kyllä pitäisi pyrkiä, että alkoholin ei tarvitse olla itsestään selvä vaihtoehto jokaisessa perhejuhlassa ja jokaisena kuumana kesäpäivänä.

Kymmenvuotiaiden vitsailu siitä, mikä luo kapakkatunnelman, saattaa tuntuu huvittavalta, mutta asiassa on vakava puolensa. Miten käy, kun joku kaveripiirissä tarjoaa sen ensimmäisen? Varsinkin, jos ei kotona, koulussa tai televisiossa ole puhuttu hilpeän ja rennon tv-mainoksen luoman mielikuvan kääntöpuolesta.