Olen antanut rippikouluissa nuorille tehtävän, jossa heidän pitää tehdä seurakunnan budjetti. Tarpeita on paljon ja rahaa on vähän. Tämä on monelle seurakunnan työntekijälle tuttu tilanne. Tehtävän tarkoituksena oli saada nuoret pohtimaan seurakuntatyön monipuolisuutta, mutta myös sitä, mikä on heidän mielestään oikeasti tärkeää.

Ei! Nuoret eivät kokeneet, että ensin pitäisi ostaa nuorille hieno bändikämppä. Nuorisotyö ei yleensäkään ollut heistä tärkeintä seurakuntatyötä.

Mitä? "Antaako seurakunta myös velkaneuvontaa?". "En tiennytkään, että seurakunnassa on siivooja". Nämä olivat tyypillisiä kysymyksiä nuorilta.

Meille seurakunnan työntekijöille on itsestään selvää, että teemme monipuolista työtä, mutta näkyykö se seurakuntalaisille? Monien mielestä papit työskentelevät vain sunnuntaisin, nuorisotyönohjaajat vain soittavat kitaraa ripareilla, diakoniatyöntekijät vain laulattavat vanhuksia ja kirkkorakennus siivoaa itse itsensä.

En tiedä, pitäisikö seurakuntatyön olla niin näkyvää, mutta ihanne olisi, että jokainen löytäisi oman paikkansa ja olisi tyytyväinen seurakuntaansa.

Mikä oli nuorten mielestä tärkeintä työtä seurakunnassa? Monista nuorista oli tärkeää, että seurakunta tukee niitä, jotka tarvitsevat eniten apua. Lapset ja vanhukset tulivat usein esille, mutta toki nuoret olivat myös sitä mieltä, että rippikoulu on tärkeä osa seurakunnan toimintaa.

Se siitä nuorten itsekkyydestä. Nuorissa näkyy tulevaisuus ja minusta täällä Vantaalla on hieno tulevaisuus edessä.

Ensi sunnuntai on 3. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Jeesus, pahan vallan voittaja. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 25:11–20, Sak. 3:1–5, Ef. 5:1–11 ja Luuk. 11:14–26.