Mika Viitikko ja hänen vaimonsa Susanna olivat olleet naimissa seitsemän vuotta, kun heille syntyi vuoden välein kaksi lasta. Samalla yhteiselämä muuttui perusteellisesti.

— Kuvio oli aivan klassinen. Niin kauan kuin puolisot elävät kahdestaan, kumpikin voi mennä ja tulla niin kuin haluaa. Mutta kun perheeseen tulee kolmansia tai neljänsiä pyöriä, on kummankin vanhemman annettava periksi omista itsekkäistä vaatimuksistaan, Mika Viitikko toteaa.

Naimisiin mennessään puolisot olivat päättäneet, etteivät tekisi lastenkasvatuksessa samoja virheitä, joihin heidän omat vanhempansa olivat sortuneet.

— Mutta lasten synnyttyä sitä alkoi vain tiedostamattaan toimia haitallisesti ja tuhoisasti. Lisäksi omassa lapsuudessa syntyneet haavat ja traumat nousivat pintaan. Ne oli käytävä läpi. Oli selvää, että tilanteen työstäminen vaati ulkopuolista apua.

Vapaus olla eri mieltä

Viitikot etsivät parisuhteeseensa apua Helsingin NMKY:n parisuhdekursseilta.

— Ilman ulkopuolista apua olisimme tuskin pysyneet yhdessä. Parisuhde on kuin auto, jota on huolettava jatkuvasti, jotta se toimisi. Jos huoltoja ei tehdä, autoon tulee vikoja, ja se voi hajota kokonaan, selostaa Viitikko, joka on ammatiltaan akuuttihoidon erikoissairaanhoitaja.

Parisuhteen huollossa saatuihin perusoivalluksiin kuului se, että kumpikin puoliso on yksilö omine tarpeineen, haluineen ja toiveineen.

— Jotenkin olin peilannut omia tarpeitani vaimooni ja kuvitellut, että hän ajattelee ja kokee asiat samalla tavalla kuin minä. Kun opimme, että meillä on täysi vapaus olla eri mieltä toistemme kanssa, pääsimme yllättäen lähemmäs toisiamme.

Keskustelu — väline vai päämäärä?

Siitä, millaisia naiset ja miehet ovat keskimäärin, on tutkittua tietoa. Viitikon mukaan tutkimustiedon tunteminen voi auttaa ymmärtämään parisuhteen dynamiikkaa.

— Sain uusia näkökulmia, kun ymmärsin, että keskustelu on eri asia naiselle ja miehelle. Naiselle keskustelu on usein päämäärä sinänsä, mutta mies hakee keskustelulla jotakin muuta päämäärää.

Viitikon mukaan nainen etsii keskustelusta ja puolisonsa muusta suhtautumisesta turvallisuutta, mies taas arvostusta. Joka tapauksessa keskusteluun kuuluu toisen aktiivinen kuuntelu.

— Body language, ruumiinkieli, paljastaa, kuinka kuuntelet: Oletko kääntynyt puhujaan päin ja kohdistuuko katseesi häneen? Vai oletko passiivinen kuuntelija, joka tekee kahta asiaa yhtä aikaa, on kuuntelevinaan, mutta näplää samalla tietokonetta tai rapistelee lehteä?

Parisuhteen voi Viitikon mukaan saada toimimaan, jos siihen on aktiivinen ote.

— Tärkeää on, että toinen tulee kohdatuksi vähintään kerran päivässä. Jotkut suosittelevat, että parisuhteen hoitamiseen käytettäisiin kymmenen tuntia viikossa. Pikkulapsivaiheessa tuollainen ajankäyttö ei ole useimmille mahdollinen. Sekin voi auttaa, että pääsee joskus kahdestaan kävelylle, kun muksut saadaan kavereiden luo hoitoon.

Elämänpituinen tehtävä

Viitikot ovat tehneet vapaaehtoisesti parisuhdetyötä kahdeksan vuoden ajan.

— Kokoonnumme ystäväpariskuntien kanssa keskustelemaan omista parisuhteistamme. Olemme myös järjestämässä Helsinkiin isoa parisuhdetapaamista. Lisäksi olemme järjestäneet noin kerran kuukaudessa parisuhdeiltapäiviä Rekolan kirkolla, kertoo Mika Viitikko.

Kolmivuorotyöläisen aikatauluun saa sovitetuksi pari suunnitteluiltaa kuukaudessa, ja tapahtumat päälle. Nyt neljän miehen ryhmä on suunnitellut Rekolaan iltapäivän, jonka teemana on "Voi hyvät naiset, mitä te meistä haluatte?" Vakavaa aihetta lähestytään keskustellen, ja sopivin kevennyksin.

— Ei tämä ole minulle mikään harrastus, vaan osa elämääni. Samalla omankin parisuhteen ymmärtäminen syvenee. Se, että oppii elämään parisuhteessa, on elämänpituinen tehtävä, toteaa Viitikko, joka harrastaa lenkkeilyä ja juoksee pari maratonia vuodessa.

Parisuhdeiltapäivä su 11.3. klo 15 Rekolan kirkolla. Vapaa pääsy, lastenhoito ja kahvitarjoilu.

— Parisuhde on kuin auto, jota on huolettava jatkuvasti. Jos huoltoja ei tehdä, autoon tulee vikoja, ja se voi hajota kokonaan.