Sana kirkkoherra tulee ruotsin kielen sanasta kyrkoherde, joka tarkoittaa seurakunnan paimenta. Kirkkolain mukaan kirkkoherra on seurakunnan johtaja, joka on vastuussa seurakunnan toiminnasta. Hän vastaa siitä, että asioita hoidetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti. Kirkkoherra toimii työyhteisön esimiehenä ja on myös seurakuntaa johtavan luottamuselimen eli seurakuntayhtymässä seurakuntaneuvoston puheenjohtaja.

Kun kirkkoherran tehtävään liittyy sellaisia sanoja kuin johtaa, valvoo ja vastaa, niin miten siihen sopii sana paimen? Onko se vain kirkon tapa piilottaa johtajuus hurskaan sanan taakse?

— En osaa sanoa, mitä kukin tuolla sanalla tarkoittaa. Mutta taustalla on kirkon itseymmärrys siitä, mikä seurakunta on organisaationa, selittää Kirkkopalveluiden kehittämispäällikkö ja työyhteisökonsultti Raimo Turunen, jonka toimittamaa kirjaa Johtaminen seurakunnassa käytetään kirkon johtajuuskoulutuksessa.

Turusen mukaan seurakunta on toisaalta jumalanpalvelusyhteisö ja toisaalta työyhteisö, ja kirkkoherralla on rooli näiden molempien johtamisessa. Jumalanpalvelusyhteisöön kuuluvat kaikki seurakunnan jäsenet.

— Kirkkoherran tehtävä paimenena liittyy tähän, hän huolehtii, että lauma pysyy kasassa ja saa virvoitusta. Tämä tehtävä kuuluu kuitenkin myös muille työntekijöille, se ei voi olla yksin kirkkoherran tehtävä. Pystyäkseen huolehtimaan muista tehtävistään kirkkoherran on itse asiassa tingittävä paimenen roolistaan.

Isä Camilloin malli ei riitä

Mitä isompi seurakunta, sitä enemmän kirkkoherra joutuu Turusen mukaan keskittymään työyhteisön, organisaation ja hallinnon hoitamiseen. Isä Camillon rooli ei oikein istu suuren kaupunkiseurakunnan kirkkoherralle, mutta papillisia tehtäviä hän ei kuitenkaan saa kokonaan jättää.

— Jos kirkkoherra jää pelkäksi hallintojohtajaksi, hän johtaa organisaatiota laatikkoleikkinä ja vieraantuu seurakuntalaisten ja työntekijöiden elämästä. Pystyäkseen toimimaan johtajana kirkkoherran pitää ymmärtää elämää ja hänellä pitää itsellään olla muutakin elämää kuin työ, linjaa Turunen.

Jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia kirkkoherran ei kuitenkaan pidä itselleen kovin paljon ahnehtia, sillä kirkkoherran ydintehtävä voidaan Turusen mukaan kiteyttää yhteen sanaan, johtaminen.

— Hankala kysymys on, mitä kaikkea kirkkoherran pitää johtaa ja miten. Kirkkoherralla on johtajana niin monenlaisia rooleja, että nostan hattua sille, joka tehtävää menestyksellisesti hoitaa.

Seurakunnan hallinnon johtaminen kuuluu kirkkolaissa selkeästi kirkkoherralle. Hän toimii seurakuntaneuvoston puheenjohtajana ja vastaa siitä, asiat seurakunnassa hoituvat lain, virkaehtosopimusten ja muiden pykälien mukaisesti. Toiseksi kirkkoherra johtaa ja valvoo seurakunnan toimintaa.

— Asiajohtamisen puoli on kirkossa yleensä kunnossa, eli ne tehtävät, joiden vuoksi seurakunta on olemassa, tulevat hyvin hoidetuksi. Eniten kehittämisen varaa on työyhteisön eli ihmisten johtamisessa. Siinä pitäisi entistä enemmän oppia luottamaan, kunnioittamaan, rohkaisemaan ja varustamaan työntekijöitä, pohtii Turunen.

Tarvitaan dynamoa, ei diktaattoria

Seurakunnan kirkkoherrana ei Turusen mielestä pärjää yksinäinen susi tai individualisti.

— On totta, että kirkon työntekijöissä on individualisteja, mutta vaarallisinta on, jos esimies on sooloilija. Hänen tärkein tehtävänsä on saada ryhmä toimimaan ryhmänä. Jos esimies sooloilee, minkälaista esimerkkiä hän näyttää muille? Pitää rohkaista, pyytää ajatuksia ja osoittaa, että arvostaa niitä, Turunen sanoo.

Seurakunnan toimintaa kirkkoherra ei johda yksin, vaan yhteistyössä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa. Lisäksi myös tavallisilta seurakuntalaisilta tulee hyviä ajatuksia, joita ei kannata jättää käyttämättä.

— Työntekijät ovat seurakuntatyön asiantuntijoita, joiden näkemyksiä kannattaa kuunnella. Kirkkoherra tarvitsee hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, sillä hän on strategisen keskustelun dynamo, ei diktaattori. Totta kai on tilanteita, jolloin asioihin pitää puuttua tiukastikin, mutta se puoli on yleensä hallussa. Enemmän tarvitaan kannustamista ja varustamista, jotta orkesteri saadaan soittamaan samaa sävelmää.

Missä ovat hyvät visiot?

Yhtenä kirkon ongelmana Turunen pitää innostuksen ja visionäärisyyden puutetta. Ongelmana on myös työn rajaaminen.

— Kirkossa on pitkä perinne sopeutua, vetäytyä ja tyytyä nykytilanteeseen. Mutta esimerkiksi Vantaalla, jossa muuttoliike on voimakasta, kosketus kristilliseen perinteeseen on ohentunut ja kirkosta erotaan herkästi, tarvittaisiin visionääristä johtamista. Siinä uskalletaan nähdä näkyjä siitä, mihin halutaan mennä ja innostaa muita mukaan miettimään uusia mahdollisuuksia. Tällaisia visionäärejä on kirkossa vähän, miettii Turunen.

Innostuksen ja uusien avausten kääntöpuoli on se, että rahkeet eivät riitä kaikkeen. Turunen muistuttaa, että hyvään johtajuuteen kuuluu rajojen vetäminen, jossa myös tarvitaan yhteistä keskustelua.

— Pitää miettiä, mikä oikeasti on välttämätöntä ja tarpeellista ja onko joku toimintatapa aikansa elänyt. Minkä tahansa organisaation sudenkuoppa on yrittää vastata kaikkiin odotuksiin.

Turusen mielestä suora kansanvaali ei ole paras tapa valita kirkkoherraa, varsinkin kun äänestysprosentti jää yleensä melko pieneksi.

— Vaalijärjestäjiltä tarvitaan kekseliäisyyttä, miten ehdokkaita voidaan mahdollisimman paljon ja tasapuolisesti tuoda esille seurakuntalaisille, jotka valinnan tekevät.

Rekolan ehdokkailla vaalikeskustelu

Rekolan seurakunnassa pidetään 20.–21.5. kirkkoherranvaalit. Ehdolla ovat Helsingin hiippakunnan ensimmäiselle vaalisijalle asettama Halikon kirkkoherra Mikko Matikainen ja toiselle vaalisijalle asetettu Vantaan seurakuntien kasvatusasiain sihteeri Hans Tuominen.

Ehdokkaat esittäytyvät seurakuntalaisille virallisen vaalinäytteen lisäksi kahdessa seurakunnan järjestämässä vaalikeskustelussa. Ensimmäinen niistä pidetään Rekolan kirkossa sunnuntaina 11.3. kello 10 alkavan messun päätyttyä. Tilaisuudessa kumpikin ehdokas kertoo itsestään ja seurakuntalaiset voivat esittää heille kysymyksiä.

Tuomiokapituli on todennut hakijat sekä taidoiltaan että kyvyiltään hyvin tasaväkisiksi. Matikaisen kuusi vuotta kirkkoherrana on nostanut hänet arvioinnissa ensimmäiselle sijalle. Hänellä on kokemusta myös hengellisen liikkeen johtamisesta kirkkoherran tehtävien rinnalla. Tuomisella taas on arvokasta johtamistaitoja kartuttanutta kokemusta niin seurakunnasta, hiippakunnasta kuin kokonaiskirkon järjestöelämästä.

Kummallakin ehdokkaalla on kotisivut, joissa heihin voi käydä tutustumassa. Matikaisen kotisivujen osoite on www.mikkomatikainen.net ja Tuomisen www.hanstuominen.net.

Tuomiokapitulin lausunto hakijoista löytyy osoitteesta www.vantaanseurakunnat.fi/rekola/ajankohtaista.