Tyttäreni on tyypillinen tuhlaavainen teini. Tuhlailevuus lienee luokiteltavissa kuolemansynniksi, mutta on siinä jotain ihailtavaakin. Erityisesti ihailen hänen kykyään tuhlata aikaa.

Tuo keskenkasvuinen ihmistaimi pystyy viettämään tuntikausia tehden ei-mitään. Viikonloppuisin hän nukkuu tuskastuttavan pitkään, haahuilee sen jälkeen yöpuvussa, tekstailee kavereiden kanssa ja näyttää koko ajan siltä, että hänellä on koko elämä aikaa.

Toisin on meillä keski-ikäisillä. Kiirettä pitää koko ajan. Maailmasta ei tule valmista, mutta kaikki kunnon keski-ikäiset yrittävät parhaansa, jotta päästäisiin edes puolivalmiiseen. Elämän puolivälissä tietoisuus ajan rajallisuudesta on alati läsnä.

Sukupolvien välinen kuilu suhtautumisessa aikaan näkyi erityisesti viime viikolla. Tytär vietti "hiihto"lomaa ja äiti "hiihtolomaa". Kumpikaan ei hiihtänyt, mutta äiti ei myöskään lomaillut.

Äiti nakutti kommunikaattoriinsa perinpohjaisen päiväohjelman jo lomaa edeltävänä viikonloppuna. "Osta tietokone!" "Järjestä laajakaistayhteys." "Soita mummille." "Varaa kampaaja." "Hanki elokuvakanava." "Tilaa koivunkaataja mökille." Mieli olisi tehnyt merkitä kalenteriin myös "Vietä laatuaikaa lasten kanssa", mutta jätin sentään sen ohjelmoimatta.

Maanantaina olohuoneen pöydällä komeili upouusi kannettava tietokone, jossa oli toimiva laajakaista. Elokuvakanava suolsi filmin toisensa perään. Tiistaina äidin ja tyttären hiukset oli leikattu, mutta mummille soittaminen oli jäänyt.

Keskiviikkona äiti oli ihan yhtä stressaantunut kuin työviikkoina. Aika kului ja maailmasta ei edes tämän viikon osalta näyttänyt tulevan valmista. Väsyttikin.

Äiti alkoi kapinoida aikaa vastaan: nukkui pitkään, haahuili yöpuvussa, pötkötti tyttären kanssa torkkupeiton alla, naputti muutaman tekstiviestinkin. Elo tuntui lokoisalta.

Nykytekniikka on ihmeellistä: kalenterimerkintöjä pystyy siirtämään yhdellä napin painalluksella. Elokuvamaratonin lomassa napsauttelin tekemättömät työt seuraavalle päivälle, mutta harjaannuin nopeasti hajauttamaan ne laveammalle aikajaksolle. Naps, tuon ehtii tehdä ensi viikollakin. Naps, katsotaan tuota ensi kuussa.

Koivunkaatajan tilaamisen siirsin suosiolla maaliskuulle. Siellähän ne puut ovat tönöttäneet jo vuosikymmeniä; jos ei kaataja ehdi tulla tänä talvena, ensi talvena ehtii.