Marketta Ahonen, 60

Kuinka tiesit tulla?

— Näkövammaisten kerho on kokoontunut Tikkurilassa kerran kuukaudessa pitempään kuin olen asunut Korsossa. Muutin Vantaalle vuonna 2001. Vantaan seurakuntien näkövammaistyöntekijä Terhi Suonsivu tiedottaa kokoontumisista sähköpostilla. Viime aikoina olen käynyt kerhossa suunnilleen joka kerta.

Mitä tapahtui?

— Päivi Lappalainen kertoi omaishoidosta. Kuulin asiasta ensimmäistä kertaa. Vaikka asia ei tällä hetkellä liippaa läheltä, ajattelin, että voin kerrata asiaa käymällä omaishoitajien yhdistyksen kotisivuilla osoitteessa www.polli.fi. Käytän tietokonetta sekä kotona että työssä. Käytössäni on JAWS-lukuohjelma, joka puhuu, ja koneeseeni on liitetty myös pistekirjoitusnäyttö.

Pisteillä 1–5, paljonko annat kerhon kokouksesta?

— Annan 4 pistettä. Kaikki meni hyvin olosuhteisiin nähden — tarkoitan, ettei tilanteelle ollut sovittu emäntää tai isäntää. Silti moni asia sujui hyvin: alustaja alusti selkeästi ja vapaaehtoiset Tuulikki ja Pauli Mäkinen sekä Ada Åberg hoitivat hommansa niin, että kahvittelu sujui mallikkaasti.

Iida Nevalainen, 67

Kuinka tiesit tulla?

— Marraskuussa neljä vuotta sitten minusta tuli yhtäkkiä näkövammainen. Se teki minusta hiljaisen ja vetäytyvän. En muista, kuka antoi minulle toisen näkövammaisen Liisa Matikaisen puhelinnumeron ja neuvoi soittamaan hänelle. Hän pyysi minut mukaansa kerhoon. Aloin käydä täällä noin kolme vuotta sitten.

Mitä tapahtui?

— Kerhon kokoontumisissa on yleensä teema, jonka ympärillä keskustelu käy. Tällä kertaa puhuttiin omaishoidosta. Se ei ole minulle ajankohtainen asia. Mieheni kuoli muutama kuukausi sitten, ja tyttäreni perheineen asuvat Tampereella ja Japanissa.

Pisteillä 1–5, paljonko annat kerhon kokouksesta?

— Annan 4,5 pistettä. Minun oli oikein hyvä olla. Kerholaiset ovat iloisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä. He tuntevat toisensa äänestä: siitä, kun tulija sanoo ovella päivää. Minä en vielä pysty samaan.

Päivi Lappalainen, 51

Kuinka valmistauduit tilaisuuteen, omaishoidonneuvoja Päivi Lappalainen?

— Olen työssä Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset –yhdistyksessä, ja käyn kertomassa omaishoidosta erilaisissa tapahtumissa. Kun minun pitää joka tapauksessa tietää, missä omaishoidossa mennään, minun ei tarvitse valmistella kaikkea puhuttavaani erikseen joka kerta. Tietenkin mietin etukäteen, millaiseen ryhmään olen menossa.

Mitä tapahtui?

— Kahvin juonnin jälkeen kerroin omaishoidon tuen perusasiat: mistä tukea haetaan ja kuka sitä voi saada. Kuulijoilla ei selvästikään ollut akuutteja omaishoidon tilanteita, joista käsin he olisivat kyselleet asioista. Silti aihe kiinnosti. Toivottavasti kaikille jäi mieleen, että kun lähiomainen tai muu läheinen tekee selvästi hoidollista työtä, omaishoidon tuki on hänelle palkkio tehdystä työstä.

Pisteillä 1–5, paljonko annat kerhon kokouksesta?

— Annan 3,5 pistettä. Tilaisuus oli ihan mukava, vaikka vähän hämmentävä, kun ei ollut talon puolesta ketään, joka olisi aloittanut tai lopettanut yhdessäolon.