Me suomalaiset olemme kärkisijalla maailmassa tiedon arvostamisessa, lukemisessa ja itsemme kehittämisessä. Tohtoreita valmistuu enemmän kuin koskaan, useat tutkinnot ovat yleisiä, elinikäinen oppiminen on arkipäivää. Maamme kilpailukyvyn sekä henkilökohtaisen urakehityksen ja menestymisen kannalta se on erinomaista. Harva tällaisia jaloja motiiveja rohkenee kyseenalaistaa.

Entäpä jos itsekkäät opiskelumotiivimme sokeuttavat ja johtavat meitä harhaan, etäännymme itsestämme, toisistamme ja Luojastamme? Entäpä jos juuri ne turhauttavat ja väsyttävät meitä? Vievät oppimisen ilon ja pakottavat meidät kilpailemaan toisemme hengiltä ja syventävät kuilua köyhien ja rikkaiden välillä?

Minut ja muutaman ystäväni havahdutti 1400-luvun mystikko Tuomas Kempiläinen. Raamatun jälkeen eniten luetun kristillisen kirjan Kristuksen seuraamisesta kirjoittaja Kempiläinen sanoo näin: "Älä lue äläkä opiskele vain siksi, että sinua pidettäisiin viisaana ja oppineena. Lue ja opiskele, jotta pystyt hiljentymään, olemaan läsnä, erottamaan oleellisen ja kuulemaan selkeästi sisäisen äänesi. Tämä on elämällesi paljon hyödyllisempää kuin tiedon paljous ja tieto kaikista vaikeista hienon hienoista kysymyksistä. Kaiken tietämisen keskellä tärkeintä on sisäinen tunto Jumalan äänen kuulemiseksi ja seuraamiseksi."

Hiljaisuuden Jumala, pysäytä oravanpyöräni ja opeta minua olemaan läsnä. Tervehdytä opiskelumotiivini ja varjele minua tiedon yliarvostuksesta. Auta minua oppimaan arjen hiljentymisen tapa, johon juurrun ja josta en kiireenkään keskellä luovu. Herkistä minua erottamaan, mikä elämässäni on oleellista ja anna minulle rohkeutta hypätä pois elämää kaventavasta kilpailusta.