Perheneuvoja Juhani Koskelin aloitti Vantaan seurakuntien johtavana perheneuvojana helmikuun alussa. Tehtävään päätyminen on pitkän kehityksen uusi, luonteva vaihe — hallittu muutos.

Koskelin aloitti papin työt 1980-luvun lopulla Vuosaaressa, josta tuli myös hänen perheensä kotipaikka. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän oli vuoden hoitovapaalla vanhemman poikansa kanssa ja palasi työhön, kun rakennusbuumi alkoi alueella.

— Olin aluepappina Merirastilassa. Työn painottuminen lapsi- ja perhetyöhön sopi hyvin myös omaan elämäntilanteeseeni, kertoo tätä nykyä 17- ja 14-vuotiaiden poikien isä.

Taustatukea työhönsä Koskelin sai osallistumalla parisuhde- ja perheasioihin keskittyneeseen työnohjausryhmään.

Tulla ymmärretyksi ja ymmärtää

Joidenkin työvuosien jälkeen Koskelin oli valmis suuntautumaan kokonaan perheneuvonnan puolelle.

— Kokemukseni perheistä osoittivat, että suuret kysymykset liittyvät vuorovaikutukseen ja viestintään, miten tulen ymmärretyksi ja miten ymmärrän toista.

Myös omassa perheessään Koskelin kertoo tuon tuostakin havaitsevansa, miten helppoa on ymmärtää toista väärin tai toisella tavalla kuin tämä on tarkoittanut.

Viestintäkysymyksiin, ja ylipäätänsä perheneuvontaan, Koskelin pääsi perehtymään seurakuntapapin työnsä ohella kirkon kolmivuotisessa perheneuvonnan erikoistumiskoulutuksessa.

— Suurin osa perheneuvonnan asiakkaista on kolmenkymmenen ja viidenkymmenen ikävuoden väliltä. Perheissä on pikkulapsia tai murrosikää lähestyviä lapsia, ja samalla työelämässä luodaan uraa. Huono omatunto vaivaa jatkuvasti: työlle tai perheelle ei kummallekaan ole oikein tarpeeksi aikaa.

Lisäkuormitusta perhetilanteeseen voi tuoda se, että talous on tiukilla. Työuran alussa, samaan aikaan kun perheen perustamiseen ja asumisen järjestämiseen tarvitaan paljon rahaa, ovat tulot usein pienimmillään.

Mököttäjä vai toimija?

Seurakuntien perheneuvonta ei, niin kuin eivät sen asiakkaatkaan, voi tietenkään vaikuttaa kaikkiin rakenteellisiin ja yhteiskunnallisiin ehtoihin, joiden kanssa joutuu elämään.

— Vaikeaa tilannetta voi muuttaa tai helpottaa, jos alkaa ymmärtää, mikä on johtanut siihen, että perheessä on uskottomuutta, että joku läheinen käyttää väkivaltaa tai että puolisot ovat ajautuneet erotilanteeseen.

Koskelin on työskennellyt reilut kuusi vuotta Järvenpään, Keravan ja Tuusulan seurakuntien perheneuvonnassa.

— Puolisoiden on tärkeätä puhua myös siitä, mitä he odottavat toisiltaan ja ylipäätänsä elämältä.

Puolisoiden yrittäessä ymmärtää omaa ja toisen elämää, törmätään usein siihen, miten elämänmallit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi ristiriitatilanteessa jotkut vanhemmat ovat toimineet välittömästi, kun taas toiset ovat vetäytyneet omiin oloihinsa. Tuonkaltaista mallia perheneuvoja kertoo huomanneensa omassa parisuhteessaan.

— Riitatilanteessa olen itse luontevasti ruvennut mököttämään, kun taas vaimoni on reagoinut tilanteeseen nopeasti.

— Olen kuitenkin oppinut ottamaan aikalisän, ettei keskustelua käydä vain asioita nopeammin hahmottavan ehdoilla. Kun olen ehtinyt miettiä oman näkökulmani tilanteeseen, minun ei tarvitse pelkästään puolustautua, vaan voimme keskustella asiasta tasavertaisesti.

Ikävästä yllätyksestä seikkailu

Aivan vasta Koskelinin perheessä koettiin yllättävä ja hallitsematon muutos, kun alakerran naapuri huomasi kattonsa kostuvan. Koskelinien keittiön viemäri oli ehkä ensin tukkeutunut ja sitten pettänyt.

— Kosteusvaurio harmittaa. Työpaikan vaihtaminen on niin suuri muutos, että se kuormittaa jo ihan sellaisenaan tarpeeksi, toteaa Koskelin.

Hän muutti viime viikonloppuna perheensä kanssa Malmille, vakuutusyhtiön kautta tilapäisasunnoksi saatuun omakotitaloon. Muuttoa helpotti se, että asunto on kalustettu. Tosin omasta kodista piti keittiö ja työhuone tyhjentää remonttia varten.

— Voi tämän tietysti ottaa seikkailunakin. Pääsemme kokeilemaan erilaista asumismuotoa uudessa ympäristössä.

Juhani Koskelin perheineen muutti 17.2. tilapäisasuntoon vesivahinkoremontin takia.