Moni nuori osallistuu seurakunnan isostoimintaan rippikoulun jälkeen. Se on luontevat tapa löytää oma paikka kotiseurakunnasta. Isoseksi kasvetaan yhdessä muiden nuorten ja työntekijöiden kanssa: opetellaan ryhmänohjaamisen taitoja, opiskellaan kristinoppia, pohditaan elämän arvoja ja Raamattua, hiljennytään hartauksissa ja jumalanpalveluksissa, leikitään ja lauletaan.

Rippikoulussa isoset toimivat pienryhmän ohjaajina, leikkien vetäjänä, ilta-ohjelmien järjestäjänä. Isonen on kuin isoveli tai isosisko, jonka tärkeimpänä tehtävänä on tukea rippikoululaista ja kulkea hänen rinnallaan. Parhaimmillaan rippikoululaisten ja isosten välille syntyy luottamuksellinen suhde, joka kantaa vielä vuosien päähän. Isosen rooli rippikoulussa on monella tavoin tärkeä. Vantaalla toimii vuosittain yli 400 nuorta tässä vaativassa ja vastuullisessa tehtävässä.

Viime viikon Vantaan Laurissa (15.2.) nimimerkki "Tuputukseen kyllästynyt" oli huolissaan siitä, kuka saa opettaa rippikoulussa. Saako luterilaisessa rippikoulussa olla isosena, vaikka kuuluu toiseen kirkkokuntaan?

Kirkossamme on tiettyjä sopimuksia ja säädöksiä, jotka linjaavat rippikoulua ja isostoimintaa. Kirkkojärjestyksessä todetaan, että rippikoulua johtaa pappi tai lehtori. Lisäksi opettajina toimivat muut seurakunnan työntekijät. Isosen tehtävänä ei ole siis opettaa tai vastata opetuksesta. Isoseksi ei myöskään pääse, jos ei ole konfirmoitu kirkkomme jäsen.

Toimiessaan isosena nuori sitoutuu rippikoulun yhteisiin pelisääntöihin sekä siihen, mitä rippikoulussa opetetaan. Kutsuessaan isosen tehtävään seurakunta puolestaan sitoutuu siihen, että myös isosista huolehditaan, heidän rinnalla kuljetaan ja tuetaan heidän hengellistä kasvuaan.

Hans Tuominen
Vantaan seurakuntien kasvatusasiain sihteeri, pastori