Apua tarjolla
Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr. 4:16
Pieni tyttö hiipii olohuoneen levysoittimen luo. Vanhemmat eivät huomaa, kun tyttö vääntää kaikki mahdolliset soittimen nappulat kaakkoon. Hän tietää, ettei niin saa tehdä, mutta tekee kuitenkin. Houkutus on liian suuri.
Kohta isä pistää soittimen virran päälle ja kerrostalossa raikuu korvia huumaava musiikki. Isä suuttuu ja tyttö purskahtaa itkuun. "Isi tamputa", tyttö sanoo itkuisena. Se tarkoittaa: isi on vihainen.
Aikuisen elämä ei aina ole sen hillitympää ja hallitumpaa kuin pienen lapsenkaan. Annamme houkutuksille periksi, teemme väärin, vaikka tiedämme sen. Väärää tekoa seuraa syyllisyyden tunne, häpeä ja paha mieli, joskus kyyneleetkin.
Kuinka lohduttava onkaan ajatus, joka Heprealaiskirjeestä löytyy! Jeesus, jos kukaan, ymmärtää vajavuuksiamme. Hän on kokenut houkutukset ja mietinnät oikean ja väärän välillä. Ainoa ero Jeesuksen ja meidän välillämme on se, että Jeesus ei langennut houkutusten edessä.
Heprealaiskirjeessä meitä kehotetaan käymään rohkeasti armon valtaistuimen eteen. Löydämme sieltä avun ja pelastuksen juuri silloin kun sitä tarvitsemme. Emme itkua ja toteamusta "isi tamputa", vaan armon, avun ja vapautuksen synnin taakasta.
Ensi sunnuntai on 1. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Jeesus, kiusausten voittaja. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 91:1–4, 11–12, 1. Moos. 3:1–19, Hepr. 4:14–16 ja Matt. 4:1–11.

