Oli tulossa vieraita. Päätimme lapsen kanssa leipoa. Ilokseni huomasin, että kaikki kakkuun tarvittavat ainekset olivat koossa. Mittasin aineita, lapsi kaatoi kulhoon ja sekoitti. Uuni laitettiin päälle.

Puhelin soi viereisessä huoneessa. Lyhyen puhelun jälkeen palasin keittiöön. Taikina oli kasvanut puolta suuremmaksi. Siihen oli sekoitettu kaikkea syötäväksi kelpaavaa käden ulottuvilta: tölkillinen jogurttia, piimää, maitoa ja aineita, joista ei ole lähempää tietoa.

Leipojatoverini odotti innokkaana jatkotoimenpiteitä. Kaadoin lisää jauhoa ja sekoittelin taikinaa, jota oli kertynyt saavillinen. Kaadoin osan kakkuvuokaan, vielä jäi jäljelle puoli sammiota. Siitä tehtiin pannukakkua, joka lopulta syötettiin vieraalle. Onneksi vieraamme tietää, että elämän uunista ei aina tule ulos sitä, mitä alun perin odotettiin.

Myös terveytensä kanssa kamppailevalla iäkkäällä omaishoitaja-ystävälläni on aiheesta runsaasti kokemusta: kun yhdestä haasteesta on toivuttu, ilmoittaa jo toinen tulostaan. Mutta aina selvitään jotenkin ja jatketaan matkaa.

Odottamattomat tapahtumat ravistelevat meidät hereille. Miten nyt tulisi toimia? Miksi kävi näin? Kaikkeen sisältyy viesti, jos osaamme kuunnella Jos maltamme katsoa harmistumisen ja pettymyksen yli kohti Jumalan valtakuntaa, jossa odottamattomillakin tapahtumilla on salattu merkityksensä. Siellä ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Siellä suurin on se, joka palvelee.

"Herra, sinä tiedät kaiken. Auta minua heittäytymään turvallisesti sinun käsiisi. Auta minua palvelemaan niitä, jotka olet luokseni lähettänyt."