Vantaan seurakunnat on mukana Kirkon mediasäätiössä, jonka tavoitteena on tukea valtakunnallisille televisiokanaville tehtäviä laadukkaita uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia ohjelmia. Vantaan seurakuntien osuus säätiön budjetista on 23 800 euroa eli kustannukset ovat vuodessa 0,17 euroa seurakuntalaista kohti.

Kun mukana on 23 muutakin isoa seurakuntaa ja seurakuntayhtymää sekä vielä kirkkohallitus, saadaan pienistä puroista kasaan summa, jolla viime vuonna tuettiin lähes kahtakymmentä eri ohjelmahanketta.

— Säätiön budjetti on noin 340 000 euroa. Viime vuosi oli ensimmäinen toimintavuosi ja meille tuli lähes sata ohjelmahanketta. Niistä noin joka viides sai tukea, selvittää säätiön asiamies Juha Rajamäki.

Rajamäki toimii mediasäätiön sivutoimisena asiamiehenä. Päätyökseen hän on Kirkon tiedotuskeskuksen (KT) televisiotoimituksen toimituspäällikkö. Hän vastaa KT:n hartausohjelmien tuotannosta eli tällä hetkellä Ylen televisiojumalanpalveluksista ja Pisara – ajatuksia uskosta -ohjelmasta. Ne ovat jatkossakin KT:n heiniä, sillä kirkon ei Rajamäen mukaan kannata mediasäätiön kautta kilpailla itsensä kanssa.

— Emme tue hartausohjelmia, emmekä puhtaasti julistavia ohjelmia. Poikkeus voisi olla ohjelma, jossa kehitellään ihan uudentyyppistä ideaa. Sen sijaan uskonnolliset kokemukset ja kristillinen elämäntapa ovat meille sopivia aiheita. Näkökulma ratkaisee ja jokainen hakemus käsitellään yksilöllisesti, selvittää Rajamäki.

Mediasäätiö tukee uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia ohjelmia, ei siis mitä tahansa hyvää ja kaunista. Linjaus on kuitenkin avara. Ensimmäiset säätiön tukemat tänä vuonna esitettävät ohjelmat ovat lauluyhtye Rajattoman pääsiäinen ja sisällissodan runteleman Kongon naisista kertova dokumentti Mistä toivo syntyy.

— Monissa tukemissamme ohjelmissa on kyse kristillisestä ihmiskuvasta ja elämänarvoista. Eettisille ohjelmille on kanavilla kysyntää vastapainona tosi--
-tv:lle ja viihteellistymiselle, tietää Rajamäki.

Korkeat laatuvaatimukset

Kirkon mediasäätiön perustaminen on ollut positiivinen uutinen sekä ohjelmien tuottajille että televisiokanaville. Aikaisemmin uskonnollisiin ja katsomuksellisiin ohjelmiin on suhtauduttu melko varauksellisesti senkin vuoksi, että ohjelmista päättävillä ei ole ollut riittävästi asiantuntemusta arvioida niitä.

— Kun ei ole tiedetty, onko ohjelma huuhaata vai vakavasti otettava ja millä asialla tekijät ovat, on pelattu varman päälle ja hylätty hyviäkin hankkeita. Kirkon mediasäätiön tulo yhdeksi rahoittajaksi auttaa poistamaan ennakkoluuloja. Tällöin on kuitenkin oleellista, että tukemamme ohjelmat ovat laadukkaita.

Pelkkä uskonnollinen motiivi ei riitä säätiön tukeen, vaan idean on oltava yleisesti kiinnostava ja tekijöillä rutkasti ammattitaitoa. Rajamäki iloitseekin siitä, että heti ensimmäisenä vuonna säätiön olemassaolon huomasivat monet eturivin ohjelmantekijät, heidän joukossaan muun muassa vantaalainen Jean Bitar.

— Pidämme tiukasti kiinni laatuvaatimuksestamme, vaikka toki joitakin melko uusiakin tekijöitä tuettiin. Rahaa ei lähdetä lapioimaan minnekään, vaan jos ei tule tarpeeksi hyviä hankkeita, rahat säästyvät tuleviin vuosiin. Viime vuonna rahaa jäi käyttämättä, sanoo Rajamäki.

Hyvästä alusta huolimatta säätiö koki myös takaiskun. Kotimaa tuotantojen MTV3:n kanssa sovittu ja jo pitkälle suunniteltu pyhäkouluohjelma Pyhis ei saanutkaan kanavalta esityspaikkaa.

— Lastenohjelmia on kaikkein vaikeinta saada ohjelmistoon. Miksi — sitä pitää kysyä kanavilta.

Lisätietoa Kirkon mediasäätiöstä ja sen tukemista ohjelmista löytyy osoitteesta www.kirkonmediasaatio.fi.

Miksei kirkko perusta tv-kanavaa?

Aika ajoin kirkossa käydään keskustelua oman televisiokanavan tarpeellisuudesta. Rajamäen mukaan tämä ei ole ajankohtaista niin kauan kuin kirkon tukemilla ohjelmilla on pääsy yleisille kanaville.

— Uskonnollisiin ohjelmiin keskittynyt kanava kiinnostaa lähinnä katsojia, jotka ovat valmiiksi uskonnollisia. Kirkon pitää liikkua aitovierillä eli siellä, missä enemmistö ihmisistä on, linjaa Rajamäki.

Oman kanavan pitäisi Rajamäen mielestä toimia samoilla periaatteilla kuin mediasäätiö eli olla otteeltaan avaran kansankirkollinen ja ohjelmistoltaan kilpailukykyinen. Sellainen, että ihmiset eivät vaihda kanavaa sinne eksyttyään, vaan päinvastoin hakeutuvat sinne. Siihen tarvitaan laadukasta ja kiinnostavaa ohjelmaa.

— Jos rakennettaisiin kanava, jossa olisi dokumentteja, hyviä elokuvia, omaa uutistuotantoa ja korkeatasoisia lasten- ja nuortenohjelmia, se maksaisi paljon. Vaikka tekniikka on halventunut, työ- ja henkilöstökulut ovat suuret. Hinta-arvio on joka tapauksessa kymmeniä miljoonia euroja. Mistä sellaiset rahat löytyvät?

Sen sijaan internetin puolella Rajamäki näkee mahdollisuuksia. Netissä pitää kuitenkin ottaa huomioon välineen reunaehdot ja miettiä, millaisia asioita ihmiset haluavat sieltä katsoa. Pelkkä tilaisuuksien taltioiminen nettiin ei ole ohjelman tekemistä.