Martinlaaksossa asuvat Mikko Vartiainen ja Sari Hyvärinen perustivat Vantaan Antikvariaatin puolitoista vuotta sitten — harrastusmielessä ja rakkaudesta kirjoihin.

Jo opiskeluaikoinaan Mikko Vartiainen oli pyörittänyt antikvariaattia Kuopiossa. Tällä hetkellä hän työskentelee toimitusjohtajana kustantamossa. Puoliso Sari Hyvärinen tekee päivätyökseen eläkeratkaisuja työeläkevakuutusyhtiössä.

— Vantaan Antikvariaatti käynnistyi internetissä sivuilla www.antikka.net, joilta löytyy yli 40 antikvariaattia. Yritys kasvoi niin nopeasti, että mopo meinasi karata käsistä. Maaliskuussa 2006 tuli työntekijän palkkaaminen ajankohtaiseksi, Vartiainen kertoo.

Samoihin aikoihin kirjat jouduttiin tilapulan takia varastoimaan perheen autotallista Martinkeskuksesta vuokrattuun tilaan.

Arvopuheista tekoihin

Työntekijää alettiin etsiä työvoimatoimiston kautta, josta saatiin kolme kandidaattia haastateltavaksi. Yhden kielitaidoksi oli merkitty viittomakieli ja suomi.

— Jotenkin epämääräisesti ajattelimme, että ihmiset nyt vain sattumalta osaavat kaikenlaista. Oli yllätys, että Sari Pirinen tulikin työpaikkahaastatteluun viittomakielen tulkin kanssa. Muuten haastattelu meni aivan tavalliseen tapaan.

Sari Pirinen oli ryhtynyt hakemaan töitä hoitovapaan jälkeen, kun lapset olivat päässeet päiväkotiin. Sitä ennen hän oli tehnyt lähihoitajan töitä noin kymmenen vuotta, ja halusi vaihtelua.

Haastatelluista Pirinen vaikutti motivoituneimmalta työhön. Antikvariaatin pitäjät joutuivat miettimään, miten toimisivat.

— Mietimme yön yli. Päädyimme siihen, että jos kerran on sitä mieltä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia, ei kai kuurous voi olla este sen toteutumiselle. Tai jos ehdottomasti kannattaa sananvapautta, ei kai ihmisiä voi sensuroida jonkin ominaisuuden takia? Vartiainen muistelee.

Asiakaspalvelua netissä ja myymälässä

Pirinen pääsi aloittamaan työt hetimmiten. Työmatka Pakkalasta Martinlaaksoon on reilut seitsemän kilometriä ja sujuu bussilla tai autolla, joskus polkupyörällä.

— Nettikaupan hoitaminen on sitä, että tallennan kirjatietoja, vastaan sähköposteihin ja pakkaan tilatut kirjat postitse lähettämistä varten, Pirinen kertoo.

Monet asiakkaat halusivat itse noutaa kirjansa, ja varaston yhteyteen päätettiin lokakuussa avata myymälä. Tiistaista lauantaihin avoinna olevan myymälän hoitaminen sopi Piriselle oikein hyvin.

— Tänne tullessaan ihmiset alkoivat aluksi puhua, mutta pyysin heitä lukemaan taulusta, että olen kuuro. Kaikki sujuu hyvin joko kirjoittamalla paperille tai niin, että asiakas puhuu selvästi ja luen huulilta, Pirinen kertoo.

— Nykyään jotkut asiakkaat printtaavat jo etukäteen asiansa paperille. Kuulevien kanssa työskenteleminen ei rasita minua, sillä olen pienestä asti tottunut kuulevien maailmaan. Mieheni on kuuro, mutta 6- ja 3-vuotiaat lapsemme ovat kuulevia, ja siis kaksikielisiä. Myös molemmat vanhempani ja pikkuveljeni ovat kuulevia.

Yrityksen yhteinen kieli

Yrityksen työnjako on selvä. Vartiainen ostaa ja hinnoittelee kirjat, Hyvärinen hoitaa taloushallinnon ja sopimukset ja Pirinen käytännön työt.

— Kaikki on mennyt hyvin. Olen viihtynyt mainiosti. Pomot ovat todella mukavia, Pirinen toteaa.

— Tähän mennessä olemme saaneet palautetta kahdelta asiakkaalta, molemmat hyvin myönteisiä, Vartiainen kertoo.

Yrityksen sisäistä viestintää kehittääkseen on pomoporras käynyt syksystä lähtien viittomakielen kurssia. Puolen vuoden opintojen jälkeen arkikuulumiset vaihtuvat viittomin, ehkä kohta niin hoituvat myös kehityskeskustelut.

Antikvariaatin työ on tarjonnut lisähaasteita myös Piriselle.

— Lukemiseen ei ole tahtonut jäädä lapsilta aikaa, vaikka meillä kotona onkin paljon kirjoja. En vielä harrasta kirjoja, mutta täällä töissä ollessani olen alkanut ymmärtää kirjojen maailmaa.

VATES-säätiö palkitsi tiistaina 14.2. Vantaan Antikvariaatin vuoden 2006 esimerkillisenä vammaistyöllistäjänä.