Diakoni-sosionomi Sirpa Zotow on nähnyt erityisnuorisotyössä, miten voi päästä puheisiin kaduilla hengailevien tuntemattomien, ja usein monenlaisten vaikeuksien kanssa kamppailevien, ihmisten kanssa.

— Ensimmäiset kaksikymmentä sekuntia ratkaisevat, saako toisen kiinnostumaan itsestään. Kontakti voi syntyä, jos pystyt tarjoamaan hänelle jotain sellaista, mistä hän ei voi kieltäytyä.

Ratkaisevaa on, että sama aallonpituus löytyy — siinäkin tapauksessa, ettei toinen osaa suomen kieltä tai ettei muutakaan yhteistä puhekieltä löydy. Eleet ja ilmeet ovat tärkeitä.

Olennaista on, ettei esimerkiksi nuoren kanssa puheisiin pyrkivä aikuinen vaikuta uhkaavalta tai liian virkamiesmäiseltä.

— Totta kai kontaktin luomisessa voi olla näyttelemistä mukana: tällainen täti voi vähän hölmönä alkaa kysellä esimerkiksi skeittaamisesta niiltä, jotka näyttävät tietävän ja tuntevan lajia. Siltikään ei voi tekeytyä toiseksi kuin on. Parasta on olla se mitä on.

Paha olo tarttuu, jollei pidä varaansa

Kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus ei ole tietoista ja tarkoituksellista toisen yhteyteen hakeutumista.

— Vuorovaikutus pohjautuu siihen, millainen olo ihmisellä itsellään on ja miten tietoinen hän on omasta hyvin- tai pahoinvoinnistaan. Oman elämän hankaluudet ja fyysiset kivut vaikuttavat kykyään ottaa kontaktia ja olla vuorovaikutuksessa, Sirpa Zotow sanoo.

— Toisaalta jos istun junassa jonkun sellaisen viereen, joka on huonolla tuulella, voi hänen tunnetilansa siirtyä minuun, jos en osaa pitää varaani.

Vielä varmemmin paha olo tarttuu vaikkapa työpaikalla. Kielteistä vuorovaikutusta Zotow neuvoo torjumaan samalla reseptillä, jonka varassa voi luoda myös myönteistä vuorovaikutusta.

— Jos ihminen pitää huolta itsestään, hänen on helpompi asettua vuorovaikutukseen toisten kanssa. Tietoinen ja hyvinvoiva ihminen pystyy suojaamaan itseään ja tekemään rajaa suhteessa toiseen: vaikka sinulla on huono olo, minulla ei ole!

Zotowin työ Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön keskuksessa Snellussa on vuorovaikutuksellisesti vaativaa. Zotow kertoo hoitavansa itseään tekemällä jotain itselle tärkeää, esimerkiksi maalaamalla ja ohjaamalla hiljaisuuden retriittejä.

— Jotkut etsivät onnea ja hetken rauhaa aineista, alkoholista, seksistä, tavaroista tai tv:stä, mutta usein se on aika lyhytkestoista rauhaa. Minun etsintääni kuuluu hiljaisuus, oman tilanteen tiedostaminen ja sen kautta rauha Jumalan kanssa.

Ihmisistä löytyy maailmoita

Sirpa Zotow kertoo löytäneensä mittarin sille, että on huolehtinut itsestään riittävästi.

— Jos bussipysäkillä tuntematon mummo alkaa puhua minulle, ja ensimmäinen ajatukseni on, että apua, mitä tuo haluaa minusta, tiedän, etten voi hyvin enkä ole huolehtinut itsestäni riittävästi. Jos sen sijaan kiinnostun kuuntelemaan häntä, voin samalla olla tyytyväinen siitä, etten ole tehnyt liikaa töitä.

Monet sattumalta kohdatut ihmiset kertovat kiinnostavia tarinoita.

— Ihmisiä kuunnellessa avautuu uusia maailmoita. Tarinoista voi virrata ideoita ja energiaa omaan elämääni.

Kuutisen vuotta sitten Zotow kiinnostui tarinateatterista. Nykyään hän käyttää sitä työskentely- ja koulutusmenetelmänä.

— Tarinateatterin ohjaaja pyytää yleisön joukossa olevia ihmisiä kertomaan tunnelmastaan tai jostain tilanteesta tai tapahtumasta. Kerrotun pääsee näkemään, katsomaan ja kuulemaan saman tien, kun tarinateatterin näyttelijät improvisoivat sen.

Alkuperäistä kertomusta tai sen esitystä ei selitetä eikä analysoida, ne vain kuullaan ja koetaan.

— Alkuperäisessä tilanteessa ihminen ei ehkä ole uskaltanut tai ehtinyt kokea tunteitaan. Niinpä oman kertomuksen näkeminen ulkoistettuna voi olla hyvin terapeuttista.

Tarinateatterissa ihmisten kertomuksiin suhtaudutaan kunnioittavasti.

— Muistan, kuinka raamatuntutkija Outi Lehtipuu kertoi joskus, että Raamattua voi lukea ja tulkita joko rakentavasti tai tuhoavasti. Tarinateatterissa halutaan esittää vain rakentavia tulkintoja.

Keneltä tulevat tärkeimmät vaikutteet?

Kun Sirpa Zotowin tytär teki kouluun psykologian tehtävää, hän kyseli äidiltään, kuka on vaikuttanut tähän eniten.

— Silloin ajattelin, että olisi kauhean ihana sanoa joku huippunimi. Voisiko se olla Jeesus tai Dalai Lama? Tai joku työurani aikana kohtaamani merkittävä hahmo, kuten esimerkiksi Espoon nuorisoasemalla esimiehenäni toiminut psykologi Keijo Tahkokallio tai työnohjaajanani toiminut psykiatri Ben Furman?

Pohdiskeluissaan Zotow päätyi siihen, että vielä enemmän häneen ovat vaikuttaneet yhdessä kaikki ne ihmiset, joiden kanssa hän on ollut vuorovaikutuksessa.

— Voi olla, että jokin tärkeä vuorovaikutus on kestänyt vain varttitunnin, mutta sen vaikutus kestää koko loppuelämän. Luulen, että etenkin ne ihmiset, jotka ovat kertoneet minulle kamppailuistaan ongelmiensa kanssa, ovat vaikuttaneet minuun, vaikken heitä kaikkia muistakaan, Sirpa Zotow pohtii.

Sirpa Zotow toimii kouluttajana vantaalaisten vapaaehtoisten jatkokoulutusillassa ti 20.3. Aiheena on vuorovaikutus. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 8.3. mennessä Leena Nurmiselle ma–to klo 9–11 p. 830 6264 tai leena.nurminen@evl.fi.