Kashmir on tunnettu luonnonkauneudestaan ja hienosta villastaan. Nyt lumihuippuisilta vuorilta katsovat vihreisiin laaksoihin kahden vihamielisen ydinasevallan, Intian ja Pakistanin, armeijat.

Suomessa Kashmir ei juuri uutisotsikoissa näy, vaikka 1940-luvun lopulla alkanut kriisi on yksi vaarallisimpia. Kun Pakistan ja Intia itsenäistyivät, Kashmirista käytiin sota, joka päättyi alueen jakamiseen ja aselepoon. Aselepoa valvovat YK:n sotilastarkkailijat, mutta se ei ole estänyt maita käymästä aika ajoin toistensa kimppuun joko suoraan tai välillisesti.

Intian hallussaan pitämällä alueella on muslimienemmistö ja jopa 30 kansallismielistä tai ääriuskonnollista terrori- ja vapautusliikettä. Intialla puolestaan on Kashmirissa satojatuhansia sotilaita, jotka käyttävät kovia otteita: kidutusta, raiskauksia, murhia ja katoamisia. Eri ryhmittymät taistelevat myös keskenään.

Tähän vyyhtiin sijoittuu Salman Rushdien romaani Shalimar, ilvelijä. Romaanissa Kashmir on menetetyn paratiisin symboli. Tuohon paratiisiin luikertelee käärme, jolla on kaksi myrkyllistä päätä: poliittinen nationalismi ja uskonnollinen fundamentalismi.

Kirja kertoo siitä, miten nuorallakävelijä No-man ja tanssijatar Boonyi rakastuvat toisiinsa nuoruuden ehdottomuudella ja kiihkeydellä. Vaikka muslimipojan ja hindutytön rakkaus ylittää sovinnaisuuden rajat, kyläyhteisöt asettuvat puolustamaan sitä. Kaunis idylli ei kuitenkaan kestä suuren maailman houkutuksia.

Los Angelesissa vuonna 1991 tehdyn Yhdysvaltain suurlähettilään Max Ophülsin murhan jäljet johtavat 1960-luvun Kashmiriin. Mutta ennen kuin murhaaja päätyy suurlähettilään kotiovelle, moni muu saa maksaa erään avioliiton särkymisestä ja miehen menetetystä kunniasta. Henkilökohtaisesta tulee poliittista.

Intialaissyntyinen, muslimitaustainen ja nykyisin Britanniassa asuva Salman Rushdie tuli kuuluisaksi romaanistaan Saatanalliset säkeet, joka sai Ajatollah Khomeinin julistamaan hänelle kuolemantuomion jumalanpilkasta. Jo sitä ennen Rushdie oli kuitenkin palkittu Booker-palkinnolla romaanistaan Keskiyön lapset. Sillä hän suututti puolestaan Intian valtaapitävät, koska kritiikin kohteena oli Indira Gandhin suku.

Shalimar, ilveilijässä Rushdie hyökkää fanaattisuutta vastaan. Uskonnollisen fanaattisuuden ääripäänä kirjassa on myyttinen rautamullah, jonka sisuskalutkin ovat terästä. Poliittista nationalismia edustaa sekopäinen kenraali, joka ei kaihda keinoja vaaliessaan Intian pyhää suvereniteettia. Kummallekin ihmiset, etenkin naiset, ovat välikappaleita, jotka voi uhrata suuremman päämäärän vuoksi.

Rushdien monipolvinen tarina hyppii vuosikymmeneltä toiselle. Välillä kirjailija perehdyttää lukijaansa turhankin yksityiskohtaisesti myytteihin ja kansantarinoihin. Kärsivällisyys kuitenkin kannattaa, sillä lopulta kirja imee lukijan otteeseensa.