— 1500-luvulla sikiötä pidettiin jonkinlaisena äidin elimenä, josta tuli oma erillinen olentonsa vasta kolme kuukautta ennen syntymää, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.

Nykykäsitys sikiöstä ei tuosta paljon poikkea.

Tieteen moniottelija Leonardo da Vinci oli ensimmäinen, joka kuvasi sikiötä realistisesti. Nykyään sikiön kehitystä voi tutkia muun muassa mittaamalla aivojen synnyttämää magneettikenttää.

— Ensimmäisenä sikiöllä kehittyy tuntoaisti. Kahdeksanviikkoisella sikiöllä on tunto- ja väistörefleksejä, vaikka sillä ei ole vielä aivoja. Kahdeksantoista viikon ikäinen sikiö vastaa kosketukseen, Huotilainen kertoo.

Myös haju- ja makuaisti kehittyvät varhain.

— Siitä, miten sikiö reagoi lapsiveteen ruiskutettuihin aineisiin, on voitu päätellä, että tytöt pitävät makeasta enemmän kuin pojat, Huotilainen tietää.

Raskauden puolivälistä sikiö alkaa kohtuäänten lisäksi kuulla ensin tööttäyksiä ja sitten yhä erilaisempia ympäristön ääniä. Tutkimuksissa on havaittu, että sikiö valitsee kuultavakseen mieluummin puheen kuin muun puheenkaltaisen ääneen ja mieluummin äidin äänen kuin samaa kieltä puhuvan toisen naisen äänen.

Kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana sikiö alkaa Huotilaisen mukaan myös oppia kuulemastaan. Niinpä vauva reagoi virheisiin, jos sikiöaikana tutuksi tullutta melodiaa esitetään myöhemmin väärin.

— Vauva tunnistaa musiikin, jota äiti kuunteli raskausaikana. Lapsella on siis äänikoti jo ennen syntymää. Esimerkiksi hevidiggariäitien vastasyntyneet vauvat diggaavat tosiaankin heviä.