Laskiaisen jälkeisestä keskiviikosta alkaa paastonaika. Päivää kutsutaan tuhkakeskiviikoksi.

Nimitys tulee vanhasta paastoon liittyneestä tavasta sirotella tuhkaa pään päälle. Se oli katumuksen ja parannuksen vertauskuva.

Nykyisin ei ripotella tuhkaa päähän eikä pukeuduta säkkiin katumaan ainakaan Rekolassa, mutta tuhkakeskiviikkoa vietetään vanhasta mallinsa saaneen perinteen mukaan. Pappi tekee tuhkakeskiviikon messussa seurakuntalaisen otsaan ristinmerkin tuhkalla.

Ristinmerkin teossa on käytössä ihka oikea tuhka, jonka kirkkoherra Jukka Yrjölä itse puuta polttamalla valmistaa. Hintaa materiaaleille ja hommalle ei Yrjölä tohdi laskea.

— Puutavaraa kuluu kertakäyttöön minimaalisen vähän. Poltan neljästä viiteen koivunkalikkaa ja siitä siivilöin hienoimman tuhkan tiiviillä sihdillä.

Kun karkea osa ja hiilet on siivilöity, hienojakoiseen tuhkaan sekoitetaan vettä ja tippa oliiviöljyä. Siitä muodostuu tahnamainen seos, jolla ristinmerkki piirretään katuvan otsaan.

Otsaan jää selkeä jälki, joka saa olla otsalla niin kauan kuin seurakuntalainen haluaa, mutta ainakin messun loppuun asti. Sitten sen saa itse pyyhkiä pois.

Jonakin vuonna Yrjölä on ilmeisesti polttanut puuta enemmän kuin on ollut katuvia, sillä kirkon kaappien kätköissä on rasia, jossa aikaisemmilta vuosilta jäänyttä tuhkaa säilytetään.

— Tämä aine ei ajan myötäkään pilaannu. Kyllä se on meidän halvimpia käyttömateriaalejamme.