Kuka on valinnut vapaa-ajattelijat edustamaan uskonnottomia? kysyy Pauli Juusela (VL 25.1.). Voinen vastata.

Kyse ei ole sertifioidusta edustamisesta, vaan asioiden ajamisesta etujärjestönä käytännössä sekä toki myös uskonnottomien ajatusten esille nostamisesta keskusteluun. Muutkin järjestöt — ja toivottavasti myös puolueet ja kansanedustajat — voivat edustaa myös uskonnottomia kansalaisia vapaasti.

Valintansa olivat tehneet myös viime vuonna liiton nettisivujen kautta kirkosta eronneet yli 27 000 henkilöä. Mielestäni juuri nuo sivut eivät kuitenkaan erityisemmin tee käännytystyötä; kyllä kai nuo eronneet ihmiset olivat itse jo aiemmin omista syistään kääntäneet selkänsä kirkolle.

Jotkut ateistit, turhankin harvat, saattavat toki joskus tuoda mielipiteitään esiin, vaikka mitään lähetyskäskyä kirkon opin tapaan heillä ei olekaan. Eiköhän varsinainen kiihkoilu ole kuitenkin hyvin harvinaista. Uskonasioiden suotaisiin pikemminkin olevan yksityisasioita ilman että valtio ja kunta niihin puuttuisivat.

Kirkon ulkopuolella on uskovia ja kirkon jäseninä on ajatuksiltaan uskonnottomia. Nuorisobarometrinkin kyselyssään käyttämä käsite "vakaumuksellinen ateisti" on mielestäni kohtuuttoman tiukka, varsinkin nuorille (15–29 vuotta), vaikka seitsemän prosenttia heistä sen ruksasikin. "Minkäänlaiseen henkeen, jumalaan tai elämänvoimaan" uskomattomia oli kuitenkin 16 prosenttia. "Ei-uskonnollisia" oli 52 prosenttia.

On luonnollista, että uskonnottomien etujen ja äänien esille tuontiin tarvitaan järjestöä. Ihmiset ratkaisevat, mikä nyt lähinnä vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö sitä parhaiten hoitaa.

Esa Ylikoski
Helsingin vapaa-ajattelijain sihteeri