Pieni tyttö kaupan kassalla kaivaa rahat perheen ostoksiin, pakkaa tavarat muovipussiin ja lähtee kotiin. Maksalaatikon saa helposti lämmitettyä mikrossa, sitä saavat tänään pikkuveli ja äitikin, jos jaksaa nousta sängystään.

Koulun reissuvihkoon opettaja kirjoittaa huolensa pienen koululaisen väsymyksestä. Iloinen ja reipas tyttö on muutaman kuukauden aikana muuttunut syrjäänvetäytyväksi ja hiljaiseksi. Äiti ei jaksa selitellä.

Juuri alkaneella Yhteisvastuukeräyksellä on tänä vuonna lapsen kasvot. Häpeilevän, syrjäänvetäytyvän pienen ihmisen näköiset. Hänen äidillään tai isällään on mielen sairaus, josta arkaillaan puhua ääneen.

Olisinko minä nyt se hyvä maa, jossa hyvä sato saisi kasvaa ja jossa Jumalan minua siunatessa saisin antaa siunauksen toisellekin? Voisinko olla se hyvä maa Yhteisvastuukeräykseen osallistuen, ehjää lapsen mieltä turvaten?

Miten hiljaisella äänellä tai hurjasti huutaen täytyy apua pyytää? Mikä minut ravistaisi irti omien asioitteni keskeltä? Että korvani aukeaisivat. Että korvamme aukeaisivat ja sydämemme toimisi.

Ensi sunnuntai on 2. sunnuntai ennen paastonaikaa. Sen aihe on Jumalan sanan kylvö. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 44:2–5, Jes. 55:6–11, Ap. t. 16:9–15 ja Luuk. 8:4–15.