Työterveyspsykologi Sirkku Kivistö vieraili tammikuun puolivälissä Libanonissa. Kutsu YK:n kehitysjärjestön kokoukseen tuli siksi, että Kivistö on suomalaisen Psykologien sosiaalinen vastuu –järjestön puheenjohtaja.

— Kokouksessa käytiin läpi sitä, miten kansainväliset järjestöt voivat auttaa maata toipumaan ja elpymään sodasta. Maassa joudutaan lähtemään liikkeelle perusasioista: vedestä, silloista, rakennuksista, terveys- ja sosiaaliasioiden sekä opetuksen järjestämisestä. Lisäksi on tietenkin myös raivattava miinoja ja rypälepommeja.

Libanonissa sodittiin viimeksi viime kesänä, jolloin maan eteläosassa mittelivät voimiaan Israel ja libanonilainen Hizbollah-järjestö.

— Länsimaisessa tiedonvälityksessä Hizbollahista puhutaan usein terroristijärjestönä. Libanonista katsoen se on kuitenkin puolue, jolla on ollut edustajia ministereinä ja kansanedustajina.

Sotasanoja ja sotaleikkejä

Voitonhuumassaan Hizbollah on alkanut uhota ja vaatia nykyisen hallituksen eroa.

— Ilmassa on uhka, että Hizbollahin voimistaessa otteitaan maassa syntyy sisällissota ja että muita liberaalimmassa arabimaassa pääsevät valtaan fundamentalistiset uskonnolliset voimat, Sirkku Kivistö kertoo.

Libanonin vakautta vähentää myös sodan jälkeinen 30–40 prosentin inflaatio. Peruselintarvikkeet ovat kallistuneet niin, etteivät köyhien ihmisten rahat riitä niihin.

Sodan kestäessä ajatellaan tavallisesti, että sen lakatessa alkaa ihana rauhanaika. Useimmiten sotaa seuraa kuitenkin hyvin jännittynyt selvittelyvaihe, joka on altis konflikteille.

Etelä-Libanonissa Kivistö tutustui nuoriin, jotka osallistuvat Suomen valtion tukemaan koulutukseen.

— Nuoret miehet kehuvat, kuinka sodassa saattoi näyttää, että voimaa on. Nuoret naiset puolestaan ovat sitä mieltä, että sodalla oli lähinnä kielteisiä seurauksia. Lapset ovat levottomia, heidän sanastonsa on sotasanoja, ja leikit sotaleikkejä. Heitä on melkein mahdotonta saada keskittymään mihinkään pitemmäksi ajaksi.

Hyvinvointivaltion työpahoinvointia

Kotimaahan ja työnsä arkeen palatessaan Sirkku Kivistö sai ryhtyä ottelemaan kokonaan toisenlaisten kysymysten kanssa.

— Suomalaiset ovat terveempiä kuin koskaan, ja työhyvinvointi senkun paranee. Miksi siis työntekijöiden voimat hupenevat niin, etteivät he jaksa työssään ja eläköityvät ennenaikaisesti? kyselee Kivistö, joka on Työterveyslaitoksen työ ja mielenterveys -tiimin esimies.

Vieläkään ei työn ja ihmisen yhteyksistä eikä henkisestä työhyvinvoinnista tiedetä tarpeeksi.

— Toistaiseksi on paljolti vain arvailuja ja mielipiteitä. Jotenkin väsymiseen vaikuttaa varmaan myös viime vuosikymmeninä tapahtunut nopea yhteiskunnallinen muutos. Ehkä ihmisen sielu ei ole pysynyt siinä mukana, pohtii Kivistö muistellen lapsuusaikojaan Savossa.

Ei työtä, lomaa eikä työaikaa

Sirkku Kivistö on asunut perheineen Korsossa 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Alkuaikoina hänen työpaikkansakin oli Vantaalla: ensin terveyskeskuspsykologina Tikkurilan ja Länsi-Vantaan neuvoloissa ja sitten yhdyskuntatyön projektin vetäjänä Koivukylässä.

Ennen työelämän kysymyksiin siirtymistään Kivistö toimi mielenterveyskuntoutujien parissa: hän oli mielenterveysyhdistys Helmin toiminnanjohtaja.

— Potilasjärjestössä näkee läheltä, kuinka kova ihmisten kärsimys voi olla. Se ei ole leikintekoa. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja syrjäytetyiksi joutuneilla ihmisillä ei ole työn tuomia tukirakenteita, ei lomaa eikä työaikaa, ei arjen lohdullisia rytmejä.

— Mielenterveyden keskusliitto on arvioinut, että Suomessa on työkyvyttömyyseläkkeellä 50 000 työntekijää, jotka voisivat palata työhön joillakin erityisehdoilla. Siinä on valtava työvoimareservi, jonka käyttöön ottoa ei haluta ymmärtää eikä tukea.

Sirkku Kivistö osallistui 15.–16.1. kansainväliseen kokoukseen Libanonissa.