Hei, Lauri! Viime viikon numerossasi (VL 25.1.) kerroit, miten Kansallisteatterissa esitettävässä Minna Canthin (ei siis Maria Jotunin) näytelmässä Papin perhe lauletaan Musta Saara –lastenlaulua ja miten Saara laulun lopussa taivaaseen päästyään muuttuu valkoiseksi. Muistelet, miten 1950-luvulla laulettiin Saaran muuttuneen puhtaaksi eikä valkoiseksi.

Muistelet aivan oikein: viisikymmenluvulta lähtien Saara tosiaan alkoi muuttua puhtaaksi. Silloin näet Hengellisiä Lauluja ja Virsiä –kokoelmaa uudistettiin mm. kieleltään, ja uudistukset otettiin huomioon muissakin kokoelmissa.

Kuten kerroitkin, Musta Saara on ruotsalaisen Lina Sandellin kirjoittama lastenlaulu. Hakunilan virsipapin Seppo Suokunnaksen väitöskirjasta saat, Lauri, lukea, että Sandellin laulu painettiin Ruotsissa ensimmäisen kerran 1865 ja että sen ensimmäinen suomennos ilmestyi 1882 Kristillisessä Kuvalehdessä Lapsille n:o 3.

Siionin Kanteleeseen, evankelisen herätysliikkeemme laulukirjaan, Musta Saara pääsi 1888, ja ainakin saman kokoelman painoksessa vuodelta 1930 Musta Saara muuttuu edelleen valkoiseksi. Hengellisiin Lauluihin ja Virsiin, kristillisten yhdistysten laulukirjaan, Musta Saara otettiin 1903, ja myös siinä aina 1950-luvun uudistukseen saakka Saara valkaistui.

Minna Canthin Papin perhe ilmestyi 1891. Näytelmän tapahtumien voi kuvitella ajoittuvan 1880-luvulle. Kuten arveletkin, dramaturgi on käyttänyt laulun vanhaa suomennosta, joka aika hyvin kuvastellee tuon aikakauden lähetystyön luonnetta.

Laulut muuttuvat, oi Lauri, ja kenties mekin niiden mukana.