Rukouskirjoja, hartauskirjoja, mietiskelyä, mystikkoja, hengellisiä matkaoppaita ja ohjausta. Vaikka tarjontaa on paljon, hengellisten kirjojen markkinoilta ei aina ole helppo löytää juuri itselle sopivaa luettavaa.

— Hyvän hengellisen lukemisen löytäminen on usein arpapeliä, vahvistaa Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen johtaja Heli Lindroos, innokas ja kokenut lukija.

— Kannattaa kuulostella ja tutkistella itseään ja sitä, miltä lukiessa tuntuu. Muiden suosituksiinkaan ei aina voi luottaa. Joku kirja, joka ei ole hyvä nyt, voi olla hyvä viiden vuoden päästä. Tosin voihan sitä harrastaa kilvoitusta ja kurinalaisuutta ja lukea sellaistakin, mikä ei kauheasti kolahda.

Kirjaan voi aina palata

Heli Lindroosille kirjat ovat olleet tärkeitä hengellisen elämän hoitajia.

— Aina ei ole mahdollista lähteä retriittiin, matkalle tai kurssille, mutta kirjoja on saatavilla. Ja kirjaan voi myös palata.

Lukijana Lindroos etsii uusia juttuja ja oivalluksia, joita ei itse ole tullut ajatelleeksi. Usein kirjoista saa myös lohdutusta.

— Joistakin hengellisistä oppaista olen saanut ihan konkreettisia ohjeitakin: tee näin, rukoile näin. Itselleni yksi ylitse muiden on ollut William Connollyn kirjoittama hengellisen ohjauksen opas, joka on opettanut keskustelevaa rukousta.

— Minusta kaameimpia ovat kevyet ja löysät kirjat, sellainen kristillinen viihde. En kerta kaikkiaan ymmärrä sen funktiota.

Paastoa lukemisesta

Jos hengellisistä oppaista ei löydy sellaista, joka tuntuisi hyvältä ja syvältä, Lindroos kehottaa suosiolla pysymään rukouskirjoissa. Lukee hän niitä itsekin.

— Mutta eivät kaikki rukouskirjatkaan ole hyviä, eivätkä kaikki hyvätkään ole hyviä itselle. Kirjan kielen ja aihepiirin on kolahdettava, jotta kirjasta saisi jotakin.

Heponiemen retriittivieraat voivat poimia kirjastosta luettavaa, joka on pitkälti Lindroosin valitsemaa. Hyllyissä on muun muassa Gerard W. Hughesin, Henri J.M. Nouwenin, Wilfrid Stinissenin, Anthony de Mellon ja Peter Halldorfin kirjoja.

— Toisaalta on niinkin, että Jumala-suhde on kahdenvälinen suhde, jonka hoitamiseen ei välttämättä kirjoja tarvita. Hengellisessä lukemisessakin on ylpeyden ja ylensyönnin vaara. Miksi lukea niin kauheasti — myös elämä on tärkeää.

Lindroos ehdottaakin, että kirjoista voisi välillä pitää paastoa ja pohtia, onko kaikki lukeminen tarpeen. Silloin selviäisi myös se, mitä paljosta lukemisesta on jäänyt korvien väliin elämään.

Katso liitetiedostosta kirjavertailu hiljentymisen avuksi sopivista kirjoista.