Samaan aikaan, kun venäläisten kiinnostus uskontoon kasvaa, maan viranomaiset ovat ottaneet kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt tarkempaan seurantaan. Erityisen huolissaan ollaan ulkomaisista, ei-venäläisistä vaikutteista ja lahkoista, jotka eri paikallisviranomaiset määrittelevät eri tavoin.

Uusin askel uskonnonvapauden kiristämisen tiellä on huhtikuussa voimaan astuvaksi suunniteltu säädös. Se näyttäisi ensi tietojen perusteella johtavan siihen, että uskonnollisissa tilaisuuksissa kävijöiden nimet, saarnojen aiheet ja uskontokunnille varoja lahjoittavat tahot olisi ilmoitettava viranomaisille.

— Ero Neuvostoliiton aikaan on siinä, että silloin ihmisille aiheutui ongelmia, jos he kävivät kirkoissa — siis niissä harvoissa, jotka olivat auki. Nyt uskonnon harjoittamiseen ei liity rangaistuksia, rauhoittelee Venäjän uskontotilannetta tutkinut Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Kääriäinen.

Tuleva säädös liittyy lakiin, jolla halutaan valvoa ulkomailta tukea saavia kansalaisjärjestöjä, ja tähän asti uskonnollisiin yhteisöihin on suhtauduttu muita järjestöjä avarammin.

— Olen samalla kannalla kuin Inkerin piispa Aarre Kuukauppi eli ei kannata huolestua liikaa. On odotettava lopullisia päätöksiä, korostaa Kääriäinen.

Kääriäinen ei ymmärrä, mihin lisäkontrollia tarvittaisiin ja miten se käytännössä toteutettaisiin.

— Kaikkein eniten vaikeuksia aiheutuisi ortodoksiselle kirkolle. Sen tulkinta kirkon jäsenyydestä on hyvin väljä, ja 80 prosenttia venäläisistä pitää itseään ortodokseina. Millä ihmeen tavalla kirkko pystyisi kertomaan, kuka Ludmila, Vladimir ja Tamara milloinkin on käynyt tuohuksen sytyttämässä? hämmästelee Kääriäinen.

Turvallisuuspalvelulla on jo laajat valtuudet

Kääriäisen mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ei kontrollipykälää tarvitse. Sen jälkeen kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vuonna 2000 antoi uuden määräyksen kansallisesta turvallisuudesta, turvallisuuspalvelulla on ollut laajat valtuudet valvoa myös uskontokuntien toimintaa.

Venäjän uskonnonvapaustilanne on vuosien varrella heikentynyt. Vuonna 1990 silloisessa Neuvostoliitossa säädettiin länsimaistyyppinen oikeutta uskontoon korostava laki. Vuonna 1997 säädettiin kuitenkin uusi laki, jonka mukaan kaikki uskonnolliset yhdyskunnat joutuivat rekisteröitymään ja ne jaettiin kahteen kastiin: niihin, joilla on laajat toimintaoikeudet ja niihin joilla ei ole.

—Uskonnollisen yhteisön pitää toimia Venäjällä vähintään 15 vuotta, jotta se lasketaan uskonnolliseksi organisaatioksi, jolla on vahva asema. Inkerin luterilainen kirkko kuuluu onneksi tähän joukkoon, sanoo Kääriäinen.

Venäjän ortodoksinen kirkko on valtiovallan erityisessä suojeluksessa, mutta myös juutalaisuuteen, islamiin ja buddhalaisuuteen suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti, koska uskonnot ovat olleet jo pitkään Venäjällä. Suurimmissa vaikeuksissa ovat "totalitaarisiksi lahkoiksi" leimatut yhteisöt, joista viranomaisten tulkinta vaihtelee.

Uskonnot ovat Venäjällä voimakkaassa nousussa. Kirkossa kävijöiden määrät kasvavat, ateistien määrä on vähentynyt kuuteen prosenttiin ja uskovaisiksi ilmoittautuu puolet kansasta. Toisaalta kasvu suuntautuu myös ei-kristillisiin uskomuksiin: astrologiaan ja magiaan uskoo puolet venäläisistä.