Kansallisteatterissa näytellään Maria Jotunin Papin perhettä. Yli sata vuotta sitten kirjoitetussa näytelmässä konservatiivinen pappismies yrittää jyrätä muun perheen ajattelunvapauden. Ajankohtaiselta tuntuu.

Näytelmässä lauletaan pieni pätkä vanhaa pyhäkoululaulua, Mustaa Saaraa. Sanat eivät kulje kuitenkaan samoin kuin suomalaiset lapset puoli vuosisataa sitten lauloivat ja ovat myöhemminkin laulaneet. Näytelmässä "Karitsan veri valkoiseksi, sai mustan Saaran kokonaan".

Pyhäkoululauluja-nimisessä kirjassa, joka on painettu 1954, ei "neekerlapsen" ihonväri miksikään muutu. Kymmenes ja viimeinen säkeistö kuuluu näin: "Nyt Jeesuksensa kunniaksi, / hän soittaa siellä kanneltaan. / Karitsan veri puhtahaksi / sai Mustan Saaran kokonaan."

Pienetkin pyhäkoululaiset ymmärsivät, että Jeesus puhdisti synnistä, ei tehnyt mustasta valkeaa.

Mitä lienevät ajatelleet ruotsinkieliset, jotka lauloivat Lina Sandellin alkuperäistä tekstiä "och se den lilla Svarta Sara / blev vit och skär i Lammets blod", jossa pienestä mustasta Saarasta tuli valkoinen, puhdas ja viaton.

Luultavasti Maria Jotunilla tai Kansallisteatterin dramaturgilla onkin ollut käytössään tämä laulun alkuperäinen ruotsinkielinen versio tai joku sen varhaisempi suomennos.

Mustan Saaran nykylaulaja ehkä hämmästyy myös laulussa käytettyä neekerlapsi-sanaa. Se ei kuitenkaan ollut ennen arvoväritteinen sen enempää kuin suomalainen, intiaani, eskimo tai japanilainenkaan. Kielteisiä sävyjä sanalle on annettu vasta myöhemmin, kun englannin tuntemus on yleistynyt.