Anneli Alanne, 26

Miksi tulit piiriin?

— Kuulin piiristä siskoltani ja mieheni siskolta, jotka ovat aikaisemmin käyneet tässä piirissä. Etsin sitten yhteystiedot netistä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan sivuilta. Kävimme piirissä jo melkein koko viime syksyn, aloitimme kun Alexander oli kuusiviikkoinen. Nyt hän on neljän kuukauden ikäinen. Meillä on sopiva matka tulla kävellen Kaivokselasta, vaikka tänään tulimmekin sateen takia bussilla.

Mitä sait?

— Piirissä saa puhua toisten aikuisten kanssa. Se korvaa vähän sitä, ettei äitiyslomalla tapaa työkavereitaan. Samalla näkee eri-ikäisiä lapsia ja pääsee seuraamaan, miten he kasvavat ja kehittyvät.

Pisteillä 1–5, miten tapaaminen sujui?

— Annan 5 pistettä, en osaa vaatia yhtään enempää tällaiselta piiriltä. Olen muuttanut Vantaalle aikuisiässä, eikä minulla ole täällä nuoruusajan ystäviä. Piiri on ainoa paikka, jossa varmasti tapaan ruotsia puhuvia ihmisiä, jotka ovat nyt hoitamassa lasta tai lapsia kotona ja joita kiinnostavat samantapaiset asiat.

Maria Ekroth, 41

Miksi tulit piirin?

— Huomasin piirin Martinlaakson neuvolassa olleesta ruotsinkielisestä kansiosta. Siinä kerrottiin, mitä kaikkea voi tehdä lapsen kanssa. Kävimme Mirellan kanssa syksyllä myös vauvajumpassa. Keväälle valitsin vain tämän kirkon piirin, sillä vuorovaikutus toisten aikuisten kanssa on minulle tärkeää. Samalla lapsi saa kielikylvyn. Kotikielemme on suomi, minä puhun lapselle ruotsia ja mies viroa.

Mitä sait?

— On hyödyllistä jutella toisten äitien kanssa tavallisista asioista, ruuista, vaipoista ja syömisajoista, tai yhtä hyvin myös äitiysloman ja hoitovapaan järjestelyistä. Olisi tylsää vain kaivella kotona tietoja koneelta.

Pisteillä 1–5, miten tapaaminen sujui?

— Annan 5 pistettä — itse asiassa jo lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevasta paikasta! Välillä on pakko päästä ulos. Ympäristö on mukava, ja kaikki ihmiset, joihin kirkolla törmää, ovat kivoja. Pisteitä annan tietysti myös viikon ainoasta päiväkahvistani ja arkipäivän tuesta, juttelusta, lauluista ja nauruista.

Karin Nordberg, 42

Miten valmistauduit piirin kokoontumiseen, lapsityönohjaaja Karin Nordberg?

— Kävin ostamassa mehua. Mietin muutaman uuden laulun takataskuun, yhtä niistä laulettiinkin. Selailin mielenkiintoisen näköistä laulukirjaa, jota vilautin piirissä. Tulin paikalle etukäteen ja keitin kahvin.

Mitä sait?

— Tuntui mukavalta, että ne, joita tiesin odottaa, tulivat. Mukavaa on tietysti sekin, kun tulee uusia kasvoja. Joskus minulla on ollut tarjota jokin keskusteluteema, mutta tällä kertaa äidit puhuivat mielessään olleista aiheista. Se on tärkeintä tässä piirissä, tiedän sen omasta kokemuksestani. Olen itsekin aikaisemmin käynyt samassa piirissä äitinä, tätä nykyä seitsenvuotiaan tyttäreni kanssa. Katselen tätä touhua myös aikaisemman terveydenhoitajan työni näkökulmasta.

Pisteillä 1–5, miten tapaaminen sujui?

— Annan 5 pistettä. Jokainen äiti sai äänensä kuuluviin. Mikään ei ollut huonosti. Tunnelma oli rauhallinen, oli yhdessä olemisen iloa ja jakamista. Lopussakaan, paikkojen järjestämisessä ja pukemisessa, ei tullut kiire. Taisimme laulaa tavallista enemmän.