Piispa Mikko Heikan johtamalle piispainkokouksen parisuhdelakityöryhmälle on annettu tehtävä, jolle elokuvamaailmassa annettaisiin nimi Mission Impossible eli mahdoton tehtävä.

Työryhmä valmistelee piispainkokouksen kannanottoa parisuhdelain seurauksiin kirkossa. Eli suomeksi sanottuna kyse on siitä, miten kirkossa suhtaudutaan homoseksuaalisiin työntekijöihin ja homo- ja lesbopareihin. Annetaanko ensin mainituille mahdollisuus olla avoimesti sitä, mitä he ovat? Tehdäänkö Ruotsin kirkon tapaan rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen oma kaava? Vai pidetäänkö kiinni Raamatun teksteistä, jotka tuomitsevat homoseksuaalisen käyttäytymisen? Niitä ei voi Raamatusta poistaa, mutta kirkon sisällä kiistellään siitä, miten Raamattua pitäisi tulkita. Raamatun kirjoittamisen aikana elettiin toisenlaisessa yhteiskunnassa eikä käytössä ollut kaikkea sitä tietoa, mitä meillä nykyisin on.

Tehtävästä tekee mahdottoman se, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko — kuten muutkin kirkot maailmassa — on jakautunut vastakkaisiin leireihin. Kirkon päätöksentekijöiden kannalta ongelman voisi kiteyttää seuraavasti: Jos kirkko muuttaa suhtautumistaan homoseksuaaleihin aiempaa myönteisemmäksi, sen suhteet muihin kirkkoihin kärsivät ja sisäinen hajaannus kasvaa. Mutta jos se ei tee niin, mikä hinta silloin maksetaan? Miten uskottavaa on silloin kirkon puhe kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta?

Tutkimustiedon perusteella ei voida varmasti sanoa, mistä homoseksuaalisuus johtuu, mutta selvää on, ettei kukaan noin vain päätä asiaa. Kirkon perheasiain keskuksen pääsihteeri Martti Esko korosti Helsingissä pidetyssä kirkon parisuhdeseminaarissa sitä, että ihmisen seksuaali-identiteetin muodostumiseen vaikuttaa useita kymmeniä eri tekijöitä. Kun kyseessä on herkin ja tärkein osa ihmisyyttä, ei ole yhdentekevää, miten muut asiaan suhtautuvat.

Veikkaan, että työryhmä päätyy Ruotsin kirkon tapaiseen ratkaisuun, johon kuitenkin liittyy omantunnon vapaus eri tavoin ajatteleville. Suomen lain edellytykset kirkon on joka tapauksessa täytettävä ja sen mukaan ketään ei saa syrjiä sukupuolisen suuntautumisen tai muunkaan ominaisuuden perusteella.