Marjo Piilo ihmettelee kirjoituksessaan (VL 7.12.), voiko se, mitä ihminen syntyjään on, olla synti. Lasse Virtasen mukaan (VL 21.12.) juuri tästä on kysymys Raamatun ja kirkkomme opetuksessa perisynnistä.

Perisynnin olemassaolo ei ole kiistatonta, kun muistamme, että Raamattu on paitsi Jumalan myös ihmisen sanaa. Itse olisin taipuvainen tulkitsemaan käsitteen siten, että jokainen meistä on astuva elämässään enemmän tai vähemmän harhaan, ennemmin tai myöhemmin, ja siksi meillä jokaisella on ikään kuin perintönä taipumus tehdä syntiä. Toisaalta meillä on myös usein vaikeuksia uskoa. Näkisin tämänkin perisyntiin rinnastettavana ominaisuutena.

Vaikka hyväksyisimmekin perisynnin käsitteen osaksi kristinuskon syvää perustaa, emme voi kuitenkaan pitää itsestään selvänä, että esimerkiksi homous olisi syntiä. Myös tässä meidän tulee muistaa Raamatun kirjoittamisen historiallinen ajankohta ja tuon ajan vallitseva kulttuuri.

Ja vaikka lopulta tulkitsisimme Raamattuamme siten, että homous on nähtävä perisyntinä, se ei oikeuta meitä pitämään homoa mitenkään heteroa vähäarvoisempana. Niin kauan kuin kirkossamme edes keskustellaan esimerkiksi homojen oikeudesta työskennellä kirkon vaativissa tehtävissä tai saada kirkollinen siunaus parisuhteelleen, kirkkomme ei noudata samanarvoisuuden ajatusta.