Tarina kaunottaresta ja hirviöstä mainitaan historiankirjoituksessa ensimmäisen kerran vuonna 1550. Kyseessä on perinteinen kansansatu, jossa hyvä ottaa täydellisen niskalenkin pahasta.

Ranskaan sijoittuvassa tarinassa kylän kaunein tyttö on myös erilaisin ja yksinäisin. Toisaalla ylpeys ja ennakkoluulot aiheuttavat sen, että nuori linnanherra muuttuu hirviöksi ja samalla koko muu linnanväki hänen esinemaailmakseen. Vain rakkaus voi muuttaa tämän lumouksen, mutta tiellä on monia esteitä ja vaaroja.

Disney osti tämän vanhan tarinan filmausoikeudet viime vuosituhannella, ja animaatio Kaunotar ja hirviö valmistui vuonna 1991. Disney-animaatioon perustuva musikaali valmistui muutamaa vuotta myöhemmin. Nyt musikaali sai Suomen ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa.

Kyseessä on siis teksteineen ja musiikkeineen amerikkalainen formaatti. Onneksi tuloksena ei ole kuitenkaan samankaltaista sokeripilveä, kuin mitä esimerkiksi itseään toistavat Disney-jääshow’t ovat tarjonneet. Helsingin kaupunginteatteri on onnistunut taivuttamaan amerikkalaisformaatin vangitsevaksi ja lumoavaksikin teatterielämykseksi.

Liisa Ryömän suomennos on hauskan paikallisväritteinen. Suvereenit näyttelijät, kuten Marika Westerling suloisena Bellana, Kari Arffman rujona hirviönä ja Risto Kaskilahti muun muassa linnan koomisena kynttilänä, tekevät esityksestä juuri meitä suomalaisia naurattavan.

Tekstin pohjavirtaa ovat ihmisten pelot, ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus. Tavalliset kyläläiset ovat tilanteen tullen murhanhimoisia lynkkaajia, ja todellinen hyvyys asuukin siellä, missä hirviö pitää majaansa. Opetus on siis se, että ei ole ulkokuoreen tuijottaminen, ja että vain myötätunnolla ja rakkaudella voi voittaa vihan ja pelon.

Liikuttavinta esityksessä on hirviön vilpitön opettelu rakkauteen ja myötätuntoon — jopa oman rumuuteen nujerretun ylpeyden kustannuksella. Hans Berndtssonin ohjauksessa inhimillisyyden ravistama hirviö saa niin suuret sympatiat, että lumouksen haihtuessa tulee hetkeksi tyhjä olo. Pyroteknisen pamauksen synnyttämä ihmishahmoinen prinssi näyttää enää tavallisen tylsältä tyypiltä.

Tämä on kuitenkin vain pieni kauneusvirhe muuten intensiivisesti ja näyttävästi soljuvassa esityksessä. Ruotsalaisohjaaja onkin ohjannut Kaunottaren ja hirviön aikaisemmin muun muassa Tukholman Göta Lejon -teatteriin. Lähes kolmetuntinen vierähtää kelloon katselematta mukaansa tempaavassa tunnelmassa, mahtavissa lavasteissa ja hienoissa lauluissa suurten tunteiden kera.