Maalaistalon poika ihailee rentoa enoaan, joka on monissa suhteissa elämässään epäonnistunut: kunnon ammattia ei ole, juomakierre kutsuu ja naissuhteet hajoavat. Jotakin muuta, pinnallisia ja virallisia arvoja syvempää eno kuitenkin pojalle ja myöhemmin aikamiehelle opettaa. Eno välittää siskonsa pojalle muun muassa lämpöä ja suvaitsevaisuutta. "Relaa vähän. Kyllä täällä mukana pysyy", on ehkä enon tärkein opetus.

Pojasta mieheksi kasvava Jussi ja hänen enonsa ovat Petri Tammisen Finlandia-ehdokkaaksikin nousseen romaanin Enon opetukset (Otava 2006) päähenkilöitä. Jussille eno on ehkä hänen elämänsä tärkein henkilö.

Kirjan luettuaan huomaa miettivänsä omia ja läheisten sukulaissuhteita, ja sitä, minkälaisia mahtavat olla kaupunkilaisten nykylasten suhteet heidän täteihinsä, setiinsä ja enoihinsa.

Naapurin kymmenvuotias Julius puhuu usein enostaan. Julius kertoo, että eno on hänen elämänsä kolmanneksi tärkein mies, heti isän ja papan jälkeen. Julius on perinyt parikymppiseltä enoltaan muun muassa pikkuautoja ja kasapäin legoja. Mutta mitkä ovat olleet enon tärkeimmät tähänastiset opetukset?

— Enon kanssa voi puhua kaikkea rentoa potaskaa. Mutta jos ihan opetuksesta puhutaan, niin mä kysyn aina enolta, kun tarvitsen tietoa toisen maailmansodan lentsikoista. Se tietää niistä tosi paljon, Julius vastaa.