Apostoli Paavalin kirjoittaman Roomalaiskirjeen lopussa on pitkä luettelo tervehdyksiä Rooman kristityille. Tavallinen lukija silmäilee ne läpi tai hyppää kokonaan yli, mutta eksegetiikan tutkijalle ne ovat arvokas tietolähde.

Akatemiatutkija, dosentti Antti Marjanen löytää tervehdyksistä uuden näkökulman naisvihamielisenä pidettyyn Paavaliin. Roomalaiskirjeen 16. luku kertoo Marjaselle, että Paavali pystyi hyvin työskentelemään vaikutusvaltaistenkin naisten kanssa.

Roomalaiskirjeen tervehdyksissä mainitaan 30 eri henkilöä. Heistä peräti kolmasosa on naisia. Olennaista Marjasen mukaan on, että Paavali käyttää naisten toiminnasta samanlaisia termejä kuin miestenkin, esimerkiksi "Herran palvelija" ja "nähdä vaivaa Herran työssä".

— Kirjeessä nimetyt henkilöt ovat olleet seurakunnassaan merkittäviä. Rooman seurakuntahan ei ollut Paavalin perustama. Paavali halusi kirjeessä tervehtiä mahdollisimman monia, koska hän halusi luoda hyvät suhteet Roomaan. Hänen suunnitelmissaan oli Rooman käyttäminen Espanjan-lähetyksen tukikohtana.

Roomalaiskirjeen tervehdysosio alkaa sillä, että Paavali suosittelee Foibea, joka oli Kenkrean seurakunnan diakoni ja ilmeisesti toi kirjeen Roomaan.

— Foibella on ollut palvelutehtävä omassa seurakunnassaan. Se on ollut tärkeä tehtävä, ei mitään kahvinkeittoa. Foibe on todennäköisesti ollut muutenkin yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, sillä hän lienee matkustanut Roomaan liikeasioissa, Marjanen kertoo.

Paavalilta saa terveisiä muun muassa kaksi avioparia.

— Priscaa ja Aquilaa Paavali kuvaa työtovereikseen Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. Samaa ilmausta hän käyttää muissa yhteyksissä niistä, jotka osallistuivat seurakunnan julistustoimintaan, Marjanen kertoo.

— Andronikos ja Junia puolestaan ovat Paavalin mukaan arvossapidettyjä apostolien joukossa. Paavalihan kutsui apostoleiksi niitä, jotka toimivat sananjulistus- ja lähetystehtävissä. Hän siis käytti apostoli-termiä laajemmassa merkityksessä kuin Luukas, joka viittasi sillä Jeesuksen 12 oppilaaseen.

Marjasen mukaan Junia on aiheuttanut paljon ongelmia Roomalaiskirjeen tulkitsijoille. Hänestä on väkisin haluttu tehdä mies, kun on ajateltu, ettei Paavali voisi kutsua naista apostoliksi.

— Junian muuttaminen mieheksi on onnistunut siten, että on ajateltu kyseessä olevan lyhyt versio latinalaisesta miehen nimestä — se ei ole haitannut, ettei tuota nimeä ole oikeasti tavattu missään, Marjanen hymähtää.

Hän muistuttaa, että varhaiset tulkitsijat 1100-luvulle asti ovat pitäneet Juniaa naisena. Vasta myöhempi kirkkohistoria teki hänestä miehen. Meillä uudessa raamatunkäännöksessä Junia on nainen, mutta alaviitteessä kerrotaan toisenlaisesta lukutavasta.

Apostoli Junia vahvistaa Marjasen mielestä sen, ettei Paavalilla ollut vaikeuksia hyväksyä aktiivisia naisia myös julistustyössä — joskaan tästä ei pidä päätellä Paavalin olleen erityisen naismyönteinenkään.

Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavalin suhtautuminen naisiin näyttää kielteisemmältä. Marjanen kertoo, että on keskusteltu siitä, ovatko kaikkein jyrkimmät kannanotot Paavalin omaa tekstiä vai myöhempi lisäys.

— Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kohta, jossa sanotaan, että naisen tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa, on samantyyppinen kuin niin sanottujen pastoraalikirjeiden naisia koskevat kielteiset lausumat. Pastoraalikirjeet eli kirjeet Timoteukselle ja Titukselle eivät ole Paavalin kirjoittamia, vaan myöhemmältä ajalta. Ajattelisin, ettei tämä Ensimmäisen korinttilaiskirjeenkään kehotus ole Paavalin kirjoittama, koska se on selvästi ristiriidassa Roomalaiskirjeen kanssa, Marjanen sanoo.

Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali myös ilmoittaa, että naisten on peitettävä päänsä, kun he rukoilevat tai profetoivat.

— Tuohon aikaan profetoiminen oli arvovaltaista opettavaa ja rohkaisevaa puhetta. Paavali ei kyseenalaista naisten profetoimista sinänsä, vaan ainoastaan sen, että he esiintyvät pää peittämättä, Marjanen toteaa.

Ensimmäisten seurakuntien tärkeissä tehtävissä oli siis naisiakin, mutta ajan mittaan naisten painoarvo väheni.

— Kehitys ei välttämättä ollut aivan niin suoraviivaista, että ensin olisi ollut varhainen naismyönteinen aika, josta kuljettiin huonompaan suuntaan. Mutta kun kristinusko kasvoi ja 200–300-luvuilla tuli merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi ja alkoi saada valtaa, naisia ei enää näkynyt. Naisten syrjäytyminen oli alkanut jo aiemmin, Marjanen kuvailee.

Osaksi naisten näkymättömyys voi johtua siitä, että kasvaneesta kirkosta oli tullut julkinen areena, jonka ajateltiin kuuluvan miehille. Naisten paikka oli kodin piirissä. Vielä Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikaan 50-luvulla seurakunnat olivat pieniä ja kokoontuivat kodeissa, mikä antoi naisille paremmat toimintamahdollisuudet.

Siirtymä juutalaisuudesta kristinuskoon ei Marjasen mielestä ollut naisten aseman kannalta niin merkittävä kuin on haluttu olettaa.

— Usein kristityt tutkijat ovat halunneet mustamaalata juutalaisia käsityksiä, jotta Jeesus vaikuttaisi vallankumouksellisemmalta, hän arvioi.

Hän myös varoittaa pitämästä Jeesusta ensimmäisenä feministinä.

— On totta, että evankeliumien aineistossa Jeesus ei esitä naisia halventavia lausuntoja. Toisaalta ei hän myöskään esitä mitään positiivista ohjelmaa naisten tilanteen korjaamiseksi. Jeesus ei poikkea niistä verrattain positiivisista näkemyksistä, joita juutalaisuudessa naisista oli. Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa Juditin kirjassa on idullaan myönteisempi naiskuva kuin evankeliumeissa.

Jeesusta on pidetty naisten ystävänä ja Paavalia naisvihaajana, mutta Marjasen mielestä heidän välillään ei ole suurta eroa. Jeesuksesta on haluttu piirtää kaunis kuva, ja Paavalin piikkiin menevät kaikkein hankalimmat lausumat.

— Kun Uuden testamentin naisia tutkii, joutuu usein lukemaan rivien välistä. Sinne ei pidä kuitenkaan lukea liian paljon. Roomalaiskirjeen 16. luku on niitä harvoja kohtia, joissa puhutaan konkretiasta eikä naisten työtä turhenneta teologiseen saivarteluun, Marjanen lisää.

Antti Marjanen aloittaa Nainen kristillisyydessä -luentosarjan ke 24.1. klo 18.30 Korson seurakuntakeskuksessa.