Olette valon ja päivän lapsia – – Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina", kuuluu yksi Paavalin opetuksista.

Raitis ei juo. Hengessään raitis ei kaipaa hallusinaatioita eikä illuusioita. Rukous herättää katsomaan elämää raittiina ja aistit hereillä. Saa herätä arkeen selvinpäin ja katsella sitä terveellä järjellä. Aamutuimaan ei kaipaa mitään unnutuslääkettä, vaan nauttii kevyestä olosta.

Se, joka ei ole vielä syönyt ja juonut, on nälkäinen. Hengessään raittiilla on Hengen nälkä. Hän janoaa todellisuutta, jossa Jumala asuu. Jumala vie todellisuuteen. Siksi päivän todellisuus on rikkaampi kuin voimme kuvitella.

Yksi ainoa koettu todellisuus on rikkaampi kuin tuhat unelmoitua. Siksi raitis, tuore suhde todellisuuteen on tärkeä. Se onnistuu valvovalta, raittiilta ja nälkäiseltä. Aamurukous on kuin kevyt ja terveellinen aamiainen: Varustaudumme päivään kohtuullisesti, haluamme kohdata päivän todellisuuden niin kuin se eteen aukeaa, valmiina odotukseen, valmiina lähtöön.

Jos heräämme aamuun ja odotamme päivää rukoillen, siitä seuraa myös havahtuminen: Jumala odottaa meitä jo heräävässä päivässä. Mikä olisi parempi tapa nousta päivään, kuin käydä siihen Jumalan kanssa ja kohdata sen tapahtumat, sen ilot ja surut Jumalan odotuksessa?

On luova ja jännittävä tapa astua uuteen päivään rukoillen ja valvoen, etsien siitä Jumalan merkkejä ja tienviittoja: Mitä tälle päivälle on varattuna? Mitä Jumala odottaa minulta? Mitä hän sanoo minulle sen kautta, mitä elämässäni tapahtuu? Mitä vastaan hänelle?

Ja millaista onkaan astua päivään, kun tietää että joku odottaa minua?