Kumpi on suurempi uutinen? Se, että kirkosta eroamisen trendi jatkui vai se, että kirkkoon liittyjien määrä nousi poikkeuksellisen paljon eli 12 prosenttia?

Entä kuka edustaa julkisuudessa kirkosta eronneita, joista suurin osa ei suinkaan ole vakaumuksellisia ateisteja? Miksi pieni ateistis-fundamentalistinen yhdistys saa nettisivuilleen mediasta jatkuvasti runsaasti täysin kritiikitöntä palstatilaa?

Kirkossa tuntuvat eniten kiinnostavan naispappeutta ja homoja vastustavat ryhmittymät ja yksittäisten pappien sekoilut ja rötökset. Totta kai asemaansa väärin käyttäneestä sielunhoitajasta tai rattijuoppoudesta kärähtäneestä kirkkoherrasta pitääkin kirjoittaa, mutta kuka muistuttaisi, että nämä ovat harvinaisia poikkeuksia. Kun tutkimusten mukaan suomalaisilla on yleensä positiivisia kokemuksia kohtaamistaan papeista, syntyy lööppien perusteella aivan toinen kuva kirkosta. Lööpit ovat kuitenkin tietoisesti rakennettuja myynninedistämiskeinoja: niihin nimenomaan etsitään julkisuutta rakastavia tai äärimielisiä pappeja.

Julkisuus muodostaa kirkosta mielikuvaa, josta on välillä vaikea tunnistaa työpaikkaansa. Tällä en tarkoita sitä, ettei kirkossa olisi ongelmia. Totta kai on, ja niihin pitää puuttua. Mutta joskus kaipaisin suhteellisuudentajua. Kirkossa on yli 20 000 työntekijää ja runsaat neljä miljoonaa jäsentä. Se on kansankirkko, joka on pitänyt kattoa korkealla ja seiniä avaralla, siksi joukkoon mahtuu monenlaista.

Sitä en osaa sanoa, mikä rooli mielikuvilla on kirkosta eroamisessa. Hiukan omituiselta tuntuu kuitenkin, kun kirkosta eronnut nuori kertoo televisiossa, että hänen arvomaailmansa on toinen kuin kirkon. Jos olisin ollut tekemässä haastattelua, olisin kysynyt, minkälaisia arvoja hänellä sitten on ja mitä arvoja hän katsoo kirkon edustavan. Eivätkö lähimmäisenrakkaus ja armo kelpaa, vai eivätkö ne näy riittävän hyvin kirkon arjessa?

Kirkon arvoista saa parhaita otsikoita silloin, kun ne eivät toteudu. Mutta kirkon ei auta jäädä surkuttelemaan tämän faktan kanssa, vaan pyrkiä tekemään työnsä entistä paremmin ja avoimemmin. Positiivisetkin uutiset ovat mahdollisia ja niissä on muutosvoimaa.