Kyseenalaistaisin hyväntekeväisyysjärjestöjen halun auttaa vähävaraisia ihmisiä.

Olen jo monta vuotta seurannut sivusta yhden perheen taistelua köyhyyden kanssa. Tapaamiset sosiaaliviranomaisten kanssa ovat tuttuja. Lastensuojelussakin on käyty.

Radiossa Suomen Punainen risti kehotti vähävaraisia ottamaan yhteyttä heihin ja hakemaan joulurahaa heidän kauttaan. Kyseinen perhe haki sitä. Rahaa he eivät saaneet, mutta SPR:n virkailija oli kuitenkin ollut yhteydessä sosiaalitoimistoon.

Miksi? Onko niin, että jos saa tukea sosiaalitoimistosta, kaikki muut avut ovat tarpeettomia? Missä vaiheessa SPR:stä on tullut suomalaisen sosiaalitoimiston yhteistyökumppani?

Kyseinen perhe haki joulurahaa myös sosiaalitoimiston kautta, mutta ei saanut, koska virkailija valehteli, että kyseistä tukea ei enää anneta.

Sosiaalitoimiston virkailijalla on liian paljon valtaa päättää ihmisten elämästä. Jos virkailija ei pidä asiakkaasta, niin kuin tässä tapauksessa, hän voi evätä monta etua, jotka kuitenkin perheelle kuuluisivat. Tämä perhe ei esimerkiksi tiennyt, että lasten harrastuksiin voi hakea tukea.

Virkailija ylenkatsoo perhettä ja tekee päätökset kuten itse haluaa. Tämä ei ole ammattimaista käytöstä.

Luulisin kuitenkin hyväntekeväisyysjärjestöjen olevan hieman erilaisia, mutta myös SPR:n virkailija meinasi tulla lankoja pitkin, kun puhe oli avusta. Bisnes on bisnestä, vaikka köyhien kustannuksella.